Karin Fossum; Minä näen pimeässä

Minä näen pimeässä on Karin Fossumin pikkukiva dekkari, vähän tällainen välikirja, lyhyt ja pienimuotoinen.
Kirja kertoo Riktorista, joka toimii vanhainkodissa hoitajana. Ulos päin Riktor näyttää huolehtivalta hoitajalta, mutta kukaan ei tiedä, että hän pistää injektiot tyynyihin, vetää vanhusten lääkkeet vessanpöntöstä alas ja nipistelee ja tukistelee näitä. Riktor valitsee uhrikseen aina jonkun avuttoman.
Varmasti Riktor on itsekin uhri, ties minkä menneisyyden tragedian. Ainakaan kovin terveeltä ei vaikuta tapa, jolla hän tarkkailee ulkopuolisia ihmisiä puistossa. Mynnähtänyt mieli-parka.  Siitäpä ne pahat teot kumpuaa.

Virpi Hämeen-Anttila; Muistan sinut Amanda

Näin jälkikäteen ihmettelen, kuinka kummassa sain luettua näin mitäänsanomattoman kirjan, mutta koska siitä on jo useampi viikko aikaa, niin en nyt uskalla mennä sanomaan juuta enkä jaata.

Kirjassa nuoret aikuiset etsivät isäänsä, rakkautta ja omien vanhempiensa menneisyyden mysteereitä. Sitten tietysti vähän rakastutaan ja löydetään niitä isiä.

Hyvin suuri osa kirjasta on 70-lukulaisia taistolais-muisteluita ja vasemmistonuorten paatosta. Ne olivat minusta todella puuduttavia ja kirja olisi lyhentynyt mukavasti puoleen, jos nämä olisi kokonaan jätetty pois. Tämä poliittinen kehys oli kuitenkin kirjan juonen kannalta aivan irrallinen ja turha aihe. En voi olla ihmettelemättä, miksi se piti ottaa kirjaan mukaan.

Håkan Nesser; Tapaus G - Murha menneisyydessä

Tapaus G - Murha menneisyydessä on Van Veeterenin uran mitta. Murha, joka jäi selvittämättä vuosikausia sitten. Kirjassa Van Veeteren alkaa tutkia G:n tapausta uudelleen. G:n tapaukseen on viitattu muutamia kertoja Van Veeteren -romaaneissa, joten olihan tämä pakko lukea. Juuri ja juuri jaksoin kahlata läpi ja menihän siihen aikaa. Tietysti olen tyytyväinen, että luin; sainhan sarjan kunniallisesti pulkkaan.