Pirkko Arhippa; Älä itke äitini

Älä itke äitini ei ole dekkari, kuten muut Arhipat, mutta mainio kirja silti. Henkisesti aika raskas lukea: orvoksi jäänyt 19-vuotias Voitto joutuu pois tilalta, jossa hänen edesmennyt äitinsä on toiminut sikojen hoitajana. Äiti on haudattu ja Voitto suuressa ylpeydessään ilmoittaa muuttavansa Helsinkiin, jossa hänen velipuolensa on asunut jo kauan. Helsinki on ihmemaa, jossa saa töitä ja asunnon ja kaikki muuttuu hyväksi.

Mutta miten huiputettavissa Voitto onkaan! Eikä Veli ole kovin ihastunut kuokkimaan tulleeseen velipuoleensa. On kylmä ja on nälkä. Töitäkään ei saa miten nälkä kouristaakaan vatsaa! Ei koita Voitolle leppoisat ajat, ei. Kun tarpeeksi pohjalle painuu, Voitto on valmis jopa matkustamaan häntä koipien välissä bussilla takaisin maalle. Mutta niin menevät ne bussirahatkin, eikä matkasta tule mitään. Maailma on täynnä liian kilttejä ihmisiä. Voitto-raukka.

Michael Connelly; Kadonnut valo

Näistä Connellyn dekkareista tykkään vaan aina enemmin ja enemmin, valitettavasti näistä on enää muutama lukematta. Pitänee löytää joku samansarjalainen dekkaristi jatkoksi. Jokunen alkupään kirja sai minut välillä turhautumaan, mutta se meni ohi. Näin sujuvaa ja mutkatonta dekkaria saa harvoin eteensä. Kaikki turhanpäiväinen kiemurointi on poissa. Ehkä olen tottunut jo siihenkin, miten Connellyn on tapana kritisoida poliisilaitoksen sisäistä hierarkiaa ja eri laitosten välistä kilpailua. Ne on ainoat asiat, jotka vähän sapettaa Connellyn kirjoissa, mutta vain vähän. Suurin osa on suoraviivaista ja tiukkaa rikostutkintaa, mitä dekkareilta odotankin. Ja tykkään Harry Boschista. Kovasti.

Kadonneessa valossa etsivä Harry Bosch on eläkkeellä (väliaikaisesti) virastaan ja tutkii omiin nimiinsä vuosien takaista selvittämätöntä naisen murhaa, joka on jäänyt häiritsemään häntä. Tietenkin tutkinta johtaa uusille vaarallisille vesille. Menneisyydestä paljastuu pankkiryöstö ja osa merkityistä seteleistä on putkahdellut myöhemmin esille. Silloinen asiaa tutkinut  fbi-agentti on merkillisesti kadonnut. Harry kulkee kadonneen agentin jalanjälkiä ja ratkaisee tietenkin niin murhan, pankkiryöstön kuin kadonneen agentin arvoituksenkin.

Las Vegasissa Harry tapaa ex-vaimonsa Eleonoran ja kokee yllätyksen. Ihan parasta Connellyä.

Pirjo Rissanen; Äitienpäivä

Äitienpäivä on jatkoa Muistot –romaanille, jossa kirjan henkilöt tulivat jo tutuiksi. Päähenkilönä edelleen eläkkeelle opettajan virasta jäänyt Ulpu, poika Markus ja miniä Susanna. Sekä kuolleen tyttären miehen uusperhe. Tykkäsin tästäkin sukutarinasta sen sujuvan helppolukuisuuden vuoksi, kirja meni kuin itsekseen, tässä ei paljon tarvinnut omia aivoja käyttää. Kevyttä ja leppoisaa niin kuin kesäromaanin tulee ollakin. Joskus kesän lopulla tämän lukaisin. Ja miten herkullisen kaunis kansikuva, vaikka näissä Rissasten kansissa on jotain merkillistä, osa on kamalan kliseisiä ja vähän epämiellyttäviä, osa tällaisia asetelmallisia.