torstai 6. marraskuuta 2014

Michael Connelly; Kadonnut valo




Näistä Connellyn dekkareista tykkään vaan aina enemmin ja enemmin, valitettavasti näistä on enää muutama lukematta. Pitänee löytää joku samansarjalainen dekkaristi jatkoksi. Jokunen alkupään kirja sai minut välillä turhautumaan, mutta se meni ohi. Näin sujuvaa ja mutkatonta dekkaria saa harvoin eteensä. Kaikki turhanpäiväinen kiemurointi on poissa. Ehkä olen tottunut jo siihenkin, miten Connellyn on tapana kritisoida poliisilaitoksen sisäistä hierarkiaa ja eri laitosten välistä kilpailua. Ne on ainoat asiat, jotka vähän sapettaa Connellyn kirjoissa, mutta vain vähän. Suurin osa on suoraviivaista ja tiukkaa rikostutkintaa, mitä dekkareilta odotankin. Ja tykkään Harry Boschista. Kovasti.

Kadonneessa valossa etsivä Harry Bosch on eläkkeellä (väliaikaisesti) virastaan ja tutkii omiin nimiinsä vuosien takaista selvittämätöntä naisen murhaa, joka on jäänyt häiritsemään häntä. Tietenkin tutkinta johtaa uusille vaarallisille vesille. Menneisyydestä paljastuu pankkiryöstö ja osa merkityistä seteleistä on putkahdellut myöhemmin esille. Silloinen asiaa tutkinut  fbi-agentti on merkillisesti kadonnut. Harry kulkee kadonneen agentin jalanjälkiä ja ratkaisee tietenkin niin murhan, pankkiryöstön kuin kadonneen agentin arvoituksenkin.
Las Vegasissa Harry tapaa ex-vaimonsa Eleonoran ja kokee yllätyksen. Ihan parasta Connellyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti