Näistä Connellyn dekkareista tykkään vaan aina enemmin ja
enemmin, valitettavasti näistä on enää muutama lukematta. Pitänee löytää joku samansarjalainen dekkaristi jatkoksi. Jokunen alkupään kirja sai minut välillä turhautumaan, mutta se meni
ohi. Näin sujuvaa ja mutkatonta dekkaria saa harvoin eteensä. Kaikki turhanpäiväinen
kiemurointi on poissa. Ehkä olen tottunut jo siihenkin, miten Connellyn on
tapana kritisoida poliisilaitoksen sisäistä hierarkiaa ja eri laitosten välistä
kilpailua. Ne on ainoat asiat, jotka vähän sapettaa Connellyn kirjoissa, mutta
vain vähän. Suurin osa on suoraviivaista ja tiukkaa rikostutkintaa, mitä dekkareilta odotankin. Ja tykkään Harry Boschista. Kovasti.
Kadonneessa valossa etsivä Harry Bosch on eläkkeellä
(väliaikaisesti) virastaan ja tutkii omiin nimiinsä vuosien takaista
selvittämätöntä naisen murhaa, joka on jäänyt häiritsemään häntä. Tietenkin
tutkinta johtaa uusille vaarallisille vesille. Menneisyydestä paljastuu pankkiryöstö ja
osa merkityistä seteleistä on putkahdellut myöhemmin esille. Silloinen asiaa
tutkinut fbi-agentti on merkillisesti
kadonnut. Harry kulkee kadonneen agentin jalanjälkiä ja ratkaisee tietenkin
niin murhan, pankkiryöstön kuin kadonneen agentin arvoituksenkin.
Las Vegasissa Harry tapaa ex-vaimonsa Eleonoran ja kokee
yllätyksen. Ihan parasta Connellyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti