Minna Canth; Anna Liisa

Se kävi taas tänä kesänä. Kirjat loppuivat kesken mökkiloman. Oli etsittävä ilmaisia e-kirjoja netistä ja tällainenhan sieltä tuli (toinen on Alastalon salissa, mutta se on täysin toinen tarina - sitten muutaman vuoden päästä). Anna Liisan tarina on minulle tuttu entuudestaan, onhan tämä melkoinen klassikko, mutta en ollut lukenut näytelmää ennestään.
Anna Liisa on naimisiin menossa oleva talontytär, mutta juuri kun kuulutuksia haetaan, tytön entinen sulhanen saapuu paikalle. Tämä haluaa pitää itse Anna Liisan ja uhkaa paljastaa menneisyydessä tehdyn rikoksen, lapsensurman. Tämän johdosta Anna Liisa päätyy ratkaisuunsa, joka on... no, lukekaas itse.
Höh, minä olisin ainakin ottanut sen vanhan sulhasen, jos olisin ollut Anna Liisan hous... hameessa.

Pirjo Rissanen; Kamomillasola

Keveähkö pirjorissas-pakkaus, jossa mukana rakkaustarina ja lapsen syntymän aiheuttama myllerrys. Ei parasta Rissasta, vaan vähän kevyt ja hivenen halvemman tuntuinen kuin muut vähän vakavastotettavammat Rissaset. Ei silti mikään huono.

Jo Nesbø; Punarinta

Punarinnassa oli jotain hieman sekavaa, mutta silti tykkäsin tästäkin Harry Hole -dekkarista. Sekavuus saattoi johtua aikahypyistä, joissa välillä mentiin sota-aikan ja sitten taas tultiin takaisin nykypäivään. Tai ehkä siitä, että olen aivan onneton muistamaan nimiä! Sain läpi kirjan selata taakse päin useita kertoja, kun en muistanut kuka on kuka ja mielestäni kaikki nimet vaikuttivat niin samanlaisilta. Noh, oikeastaan en muista tästä kyllä paljon mitään, sillä luin kirjan jo joskus kesäkuussa. Alussa Harry Hole ampuu amerikkalais-agenttia ja keskivaiheilla mennään natsiaikaan, lopussa taas kiitos seisoo, kun vältytään salamurhaajan luodeilta. Veri nais.

Ulla-Lena Lundberg; Marsipaanisotilas

Tämän kesän, ehkä jopa vuoden vaikuttavin romaani. Etten sanoisi paras? No en varmuuden vuoksi sano, kun en muista, mitä muita olen juuri tämän vuoden aikana lukenut. Pidin Lundbergin Jäästä hyvin kovasti. Tämä varhaisempi Marsipaanisotilas oli kuitenkin vielä paljon kiehtovampi. Sota-ajan tarinat yleensä ovat. Jossain vaiheessa hieman ihmettelin tapaa, jolla rintamalta kotiin saapuvien kirjeiden kieli ja lauserakenne oli kuvattu. Se tuntui kovin erikoiselta ilman välimerkkejä, välillä isoilla kirjaimilla kirjoitettu ja ilman mitään lauserakennetta. Mutta sitten pääsin siitä läpi, ja ajattelin että se oli tämän kirjan "thing" - tai mahdollisesti jopa alkuperäisten oikeiden kirjeiden muoto? Kirja perustuu Lundbergin oman suvun sota-ajan kokemuksiin. Tämä ihana ihana kirja. Yksi niistä harvoista, joita olen tänä kesänä suositellut muillekin. Eli lähinnä äidilleni.

Ann Rosman; Porto Francon vartija

Ann Rosman turvautuu aikahyppyihin ja kahteen tarinaan samojen kansien välissä. Tästä syystä en ihan ihastunut täysillä merelliseen Porto Francon vartijaan, mutta menettelihän tämä kevyenä kesälukemisena. Vähän mitäänsanomattomampi dekkari kuitenkin, jos vertaan Rosmanin aikaisempiin. Mitään ihan huippuahan nämä eivät ole olleet, vaan ehkä Rosman paranee ajan mittaan...
Vauvan kanssa haudattu suoruumis, huonoa avioliittoa pakeneva naimaikäinen neito, mieheksi naamioituminen (siis todella??) ja merirosvous. Siitäpä tämä tarina on koottu.

Håkan Nesser; Herra Roosin tarina

Voihan tuska, nyt on varmaan kymmenen kesäajan kirjaa bloggaamatta ja pakkohan ne on saada tänne kokonaisuuteen mukaan.
Herra Roosin tarinasta tykkäsin kovasti, ehkä enemmän kuin Nesserin muista Barbarotti -sarjan romaaneista. Ja ehdottomasti enemmän kuin Van Veeteren -sarjasta. Tässä on päähenkilöinä Valdemar Roos, joka rikkoo rajansa tekemällä kerrankin jotain, joka näkyy. Ja toisena päihdehoitolaitoksesta karkaava narkkari. Lyömätön yhdistelmä. Valdemar Roos ostaa tarinan alkupuolella itselleen piilopirtiksi mökin tiettömien taipaleiden ja jumalten selän takaa. Tunsin hienoista yhteenkuuluvuuden tunnetta Valdemariin. Minäkin haluaisin tehdä valdemarit...

Anne Holt; Kuollut kulma

Kuollut kulma ottaa mielenkiintoisen ajankohdan tapahtumilleen: Oslon pommiräjähdyksen ja Utoyan surullisen katastrofin ajan. Oslon poliisivoimat kokonaisuudessaan on sidottu tutkimaan surmatyötä ja jäljelle jää vain uraansa aloitteleva keltanokka, vastavalmistunut Henrik Holme. Ja Inger Johanne Viik, joka löytää tuttavaperheensä keskeltä tragediaa. Perheen 8-vuotias Sander-poika on pudonnut tikkailta ja kuollut. Miten mitään näin hirveää voi tapahtua. 8-vuotiaiden ei kuulu kuolla. Aika rankka aloitus kirjalle, lapsien kuolemia on vaikea kestää. Näennäisesti perheessä ja perheen ympärillä on kaikki hyvin, mutta kun käärepaperia vähän avaa, sisältä paljastuu arveluttavia asioita. Taas vähän parempi Holt kuin joku aikaisempi.

Ruth Rendell; Krokotiilinvartija

Voi taivas. Olen unohtanut. Luin tämän joskus alkukesästä ja nyt tämä lukupäiväkirja laahaa pahasti jäljessä. Krokotiilinvartija oli todella omituinen kirja. Aivan ihmeellinen äiti-tytär suhde, jossa äiti halusi eristää tyttärensä kaikesta oikeasta elämästä ja sulkea tämän omaan pieneen piiriinsä, ei koulua, ei televisiota, ei muita ihmisiä... Ja samaan aikaan äidillä itsellään on kamalia salaisuuksia, joista tytär saa vihiä ihan vaivihkaa. Osin vähän vastenmielinen kirja, kuten Rendellit monesti.