Hidas ja hyytävä. Ja vaikka en kissaihmisiä olekaan, niin puoli kirjaa sai pelätä, että mitä kissalle tapahtuu. Siinä olisi kansi napsahtanut äkkiä kiinni, mutta viisaasti oli Frimansson kauhua kuljetellut ihan soveliaalla tasolla. Iljettävää ja luotaantyöntävää tavallaan. Miten joku niin ällöttävä voikin olla niin kiehtovaa. Kahden tytön välisen suhteen epätasapaino, toisen nöyrtyminen ja toisen ylemmyys. Ja pahan miehen vihainen mieli. Frimanssonin henkilöissä on paljon rumaa ja vihaa.
Evelina joutuu kärsimään pankinjohtaja-isänsä päätöksiä, hänet kidnapataan. Isä saa valinnan: joko sinä itse tai tytär. Herkullinen asetelma. Mutta! Tämä asetelma kuulostaa paljon paremmalta, kuin mitä se oikeasti kirjassa olikaan. Vielä herkullisemman olisi saanut. Älä nyt Inger ala mennä siitä ali, mistä aita on matalin!
Mutta hyvä, kiehtova ja addiktoiva silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti