Mari Jungstedt; Viimeinen näytös

 Viimeinen näytös on jäänyt minulta välistä pois, kun olen lukenut näitä Anders Knutas -sarjan dekkareita. Tämä on 10. osa. Knutas ja poliisikollega Karin ovat jo selvästi ihastuneita toisiinsa Knutaksen avioeron astuttua voimaan. Suhde on aluillaan. Pariskunta saa tutkittavakseen näytelmäpiireissä tapahtuneen murhan. Toimittaja Erika löytyy surmattuna hotellihuoneesta kuuluisten Almedal-päivien yhteydessä. Hänellä on ollut suhde mieheen, jota etsitään näytelmäseurueesta. 

Pidin kirjasta kuten kaikista Mari Jungstedtin dekkareista.

Antti Tuomainen; Pikku Siperia

 Pikku Siperia oli yksi ihan vuoden parhaita lukemiani kirjoja. Suorastaan nerokkaan hauska pikku pätkähdys.

Päähenkilö on syrjäkylillä asuva pappi, joka pestautuu museoon vartioimaan taivaalta pudonnutta meteoriittiä. Meteoriitilla on monta ottajaa; se on arvioitu miljoonien arvoiseksi. Sen perässä on niin rikollisia idän suunnalta, kuin paikallinen ralliautoilija-Tarvainenkin, jonka autoon meteoriitti pudotessaan mätkähti. Pappi, Joel, pitää meteoriitin vartiointia missionaan. Tämä saa hänet monenlaiseen seikkailuun, joissa ikään kuin vahingossa tapahtuu yhtä ja toista hörähdyttävän hauskaa. Olen ihan varma, ettei missään muussa kirjassa ole veitseniskusta tullutta verenvuotoa tukahdutettu pefleteillä.

Kirja oli ihanan hupsu. Vain yksi asia puuttui. Olisin halunnut, että kirjan viimeinen lause on Kristan lausuma: "Kultaseni, olen muuten taas raskaana. Me saamme uuden vauvan!"

Lars Kepler; Lazarus

 Keskinkertainen Kepler tällä kertaa, parempi varmaan kuin sarjan edellinen osa, mutta ei paljon. Kepleriä syytetään väkivaltaisuudesta, no onhan tämä vähän sitäkin, mutta ei minua häiritsevissä määrin. Enemmin häiritsee suunnaton epäuskottavuus. Joona Linnan arkki-pahis on Jurek Walter, joka on niin ylivoimainen ja yliluonnollisen ultra-paha, että onhan se jo epäuskottavaa. Jurek hautaa ihmisiä elävältä... kymmeniä ja taas kymmeniä. Eikä nauti tappamisesta, hm. Jurek kouluttaa uuden apurin kuolleen veljen tilalle, tunkeutuu viattomien ihmisten päähän saadakseen nämä uskomaan itseään, hm... Niin ja Jurek on tietysti kerran jo noussut kuolleista, tai lähes.

Lazaruksessa Jurek jahtaa Joona Linnaa ja tämän Lumi-tytärtä. Yhtenä aseenaan hän käyttää Joonan kollegaa Sagaa, jonka perhe saa tuntea nahoissaan Jurekin pahuuden. Kierouksia ja mahdottomuuksia luvassa. Jännitystarinana keskinkertainen, muuten ei niin kovin kummoinen dekkari. Harmi, sillä haluaisin kovasti tykätä suomalaissyntyisestä Joona Linnasta.

Jojo Moyes; Kuinka painovoimaa uhmataan

 Vanhana hevostyttönä olisi voinut luulla, että tämän kirjan hevosmainen tarina iskisi minuun oikein täysillä, mutta kävikin päinvastoin. Hevos-osuus oli ärsyttävä ja keinotekoinen. Murrosikäinen Sarah on kuin Peppi Pitkätossu ja Boo-hevonen on Pepin Pikku-Ukko. Kaksikko on kaikin puolin ärsyttävä. Hevosen hoito ja pito on ihan toiselta planeetalta. Tai paremminkin hevosen hoitamattomuus ja kaikki - ihan kaikki. 

Pariskunta Natasha ja Mac ovat puolestaan kirjan pääpariskunta, eronnut sellainen, joka joutuu yllättäin uudestaan yhteen ryhtymällä huolehtimaan Sarahista. Juoni on ennalta arvattavissa.

Aiemmat Moyesin kirjat ovat olleet parempia ja jatkossa varman luen niitä lisää, tämä yksi täällä välissä taisi nyt olla pohjanoteeraus.

Timo Sandberg; Dobermanni

 Dobermannissa oltiin ammattiliittojen ja johtopamppujen miljöössä, mikä verotti aika paljon lukunautintoa. Kuivan puuduttavaa taloutta ja elinkeinoelämää, nämä eivät ole minua varten. Erään tällaisen ammattiliiton johtohahmo saa surmansa liikemiesten saunaillassa. Heittola ja Lund etsivät murhaajaa ammattijärjestöpiireistä. Menin hahmoista ja nimistä sekaisin, ne eivät heränneet romaanissa millään tavoin eloon.

Kliseistä oli myös Heittolan omat keski-ikäisen miehen eturauhas-probleemat. Eturauhasen tutkimisesta jaksetaan vääntää vitsiä ja murjaista koomisia kommentteja. Miten minusta tuntuu, että olen lukenut vastaavia tosi paljon, vähän yhdestä sun toisesta dekkarista. Ensin ehkä ulkomaalaisista, sitten suomalaisista. Jotenkin asia on aika kaluttu loppuun. Miten olisi vaihteeksi jokin ihan muu sairaus tai vaiva? Oikeastaan haluaisin tehdä tutkimuksen dekkari-päähenkilöiden sairauksista. Eturauhasvaivojen lisäksi on ainakin ollut dementiaa, diabetesta, vuotavaa hiippaläppää, amputoitua jalkaa... Sokea etsiväkin taitaa olla, vaikka itse en ole sellaista kirjaa lukenut. Entä kuuro, selkärankareumainen ja niin edelleen. Onko rintasyövän tai rintasyöpäepäilyn kanssa tuskittelevaa nais-etsivää? Vaihdevuosivaivoja? Tai dialyysi-kyttää?  

Viveca Sten; Huonossa seurassa

 Tällä kertaa perheväkivaltatarina Viveca Steniltä. Nyt onkin tullut luettua näitä jo useampia tässä syksyn mittaan, toinen toistaan kuvottavampia ja kiukustuttavampia perheväkivaltajuonia. Tulen niistä sen verran ärsyyntyneeksi, että mieluummin lukisin jostain muista rikoksista. Kirjan väkivaltainen osapuoli oli Bosnian sodasta Ruotsiin pakoon päässyt Andreis Kovac ja vastaanottavana osapuolena vaimo ja pikkuvauvan äiti Mina. Kirja keskittyy siihen, miten Mina joutuu ensin pahoinpideltynä sairaalaan ja sitten pakoilee väkivaltaista aviomiestään. Nora Linde syyttäjän ominaisuudessa tutkii Kovacin rikollisia vero- ja kirjanpitosotkuja. Thomas Andreasson, jolla on oma suhde katkolla vaimonsa Pernillan kanssa, työskentelee tahollaan rikoksen parissa. 

Tämä ei nyt ollut ihan Stenin kirjojen kärkipäästä, jotenkin juoni junnasi paikoillaan ja samoja asioita pyöriteltiin koko ajan. Olihan se kuitenkin ihan luettava.