Keskinkertainen Kepler tällä kertaa, parempi varmaan kuin sarjan edellinen osa, mutta ei paljon. Kepleriä syytetään väkivaltaisuudesta, no onhan tämä vähän sitäkin, mutta ei minua häiritsevissä määrin. Enemmin häiritsee suunnaton epäuskottavuus. Joona Linnan arkki-pahis on Jurek Walter, joka on niin ylivoimainen ja yliluonnollisen ultra-paha, että onhan se jo epäuskottavaa. Jurek hautaa ihmisiä elävältä... kymmeniä ja taas kymmeniä. Eikä nauti tappamisesta, hm. Jurek kouluttaa uuden apurin kuolleen veljen tilalle, tunkeutuu viattomien ihmisten päähän saadakseen nämä uskomaan itseään, hm... Niin ja Jurek on tietysti kerran jo noussut kuolleista, tai lähes.
Lazaruksessa Jurek jahtaa Joona Linnaa ja tämän Lumi-tytärtä. Yhtenä aseenaan hän käyttää Joonan kollegaa Sagaa, jonka perhe saa tuntea nahoissaan Jurekin pahuuden. Kierouksia ja mahdottomuuksia luvassa. Jännitystarinana keskinkertainen, muuten ei niin kovin kummoinen dekkari. Harmi, sillä haluaisin kovasti tykätä suomalaissyntyisestä Joona Linnasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti