Emelie Schepp; Yhdeksän elämää

 Tässä kirjassa Henrik on lomalla vaimonsa mieliksi, Jana Berzelius pelkää paljastuvansa tehtyään pari epätoivoista tekoa ja Mia ihastuu uuteen kollegaansa. Kolmikko työskentelee räjäytys-murhan selvittämiseksi ja kullakin on omat haasteensa siviilielämässä. Danilo Pena vapautuu vankilasta ja Janan ympärille kieputtuu uskomaton vyyhti salailusta, petoksesta ja julki tulemisen pelosta. Mielenkiintoinen monisärmäinen dekkari jälleen kerran. Äh, en edelleenkään pidä yhtään Janasta. Enkä Miasta. Enkä Henrikistä. Siis hetkinen, kirjassa ei ole yhtään päähenkilöä, josta pitäisin. Ja silti luin onnistuneen dekkarin.

Popsugar 2021-haasteessa: 15. A book with a black-and-white cover

Sebastian Fitzek; Potilas

 Uuh.. tämä oli aika väkivaltainen ja vähän vastenmielinenkin. Jännitystarinana kuitenkin sen verran hyvä, että oli pakko lukea. Vaikka kyllä niitä kuvottavuuksia olisi voinut olla vähemminkin...

Kaapatun lapsen isä soluttautuu mielisairaalaan, jossa lapsikaappaaja kärsii tuomiotaan. Isä haluaa selvittää, mitä kaappaaja on tehnyt hänen pojalleen. Lopussa lukijalle käy ilmi, ettei kaikki olekaan ihan niin kuin alussa on kerrottu. Tämän twistin vuoksi kirja kyllä kannattaa lukea, jos vain yhtään kestää väkivaltaa. Ja vaikka kirjan pääpahiksen uhrina on nimenomaan lapset, niin se varsinainen kuvottavan väkivallan osuus on kuitenkin (onneksi?) tässä sitä, miten aikuiset miehet ja naiset kohtelevat toisiaan. Semmoista, yöks, niin kuin sormien katkomista ja... hyi sentään, sellaista.

Håkan Nesser; Vasenkätisten seura

 Kaksi keskenkasvuista poikaa perustaa vasenkätisten seuran, koska tuntevat kokevansa vääryyttä vasenkätisyytensä vuoksi. Myöhemmin seuraan liittyy pari poikaa lisää ja vielä kaksostytötkin. Lapset vanhenevat nuoriksi, kuuntelevat musiikkia, harjoittelevat seurustelun ensi askeleita, tekevät kesätöitä lapsenvahtina... ja sitten sattuu katastrofi. Monta kymmentä vuotta myöhemmin vasenkätiset kutsutaan jälleen kokoon ja illanistujaiset päätyvät surmatyöhön. Yhtä osallistujaa epäillään, mutta tämä pakenee eikä häntä löydetä koskaan. Ennen kuin taas parikymmentä vuotta myöhemmin, mutta käykin ilmi, ettei hän ole voinut olla murhaaja.

Van Veeteren ja Barbarotti lyövät fiksut päänsä yhteen. Vanha murhatutkinta pitää avata uudestaan. Miellyttävä dekkari lukea. 

Helmet -haasteessa: 1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa

Eva Frantz; Suvisaari

 Huomasin Storyteliin ilmaantuneen uudenuutukaisen Eva Frantzin. Sittemmin totesin, että tämä onkin Frantzin ensimmäinen romaani, mutta suomennettu vasta nyt. Pidin kirjasta kovin. Se oli helppoa ja leppoisaa luettavaa, mukava jännäri suljetun saaren kesänvietosta. Tietty porukka ihmisiä, joiden keskinäisiä perhesuhteita ja historiaa esiteltiin. Sitten porukasta kuolee yksi ja toinen. Harmitti vain, että e-kirjana luettaessa tätä ei voinut selata tarpeeksi usein alkuun, jossa oli henkilöesittely. Meni kauan, ennen kuin opin ihmisten nimet ja kuka kukin on. Sitten tein sellaisen ratkaisun, että otin valokuvan niistä kahdesta sivusta, jolla ihmiset oli mökkikunnittain esitelty ja aina kun tarvitsin vahvistusta, katsoin valokuvaa.

Helmet 2021 -haasteessa: 21. Kirja liittyy johonkin vuodenaikaan
ja
Popsugar 2021 -haasteessa: 13. A locked-room mystery
 

Tove Jansson; Taikatalvi

 Tämä on vasta toinen lukemani Muumi-kirja. En ole satu-ihmisiä, enkä Muumi-ihmisiä, mutta kyllä pidin tästä! Aivan kuten siitä toisestakin, jonka olen joskus lukenut. Muumit on tavattoman kauniisti kirjoitettua, sellaista lempeää kieltä.

Taikatalvi kertoo siitä, miten Muumipeikko herää kesken talviunien ja tutustuu talveen, mikä on poikkeuksellista, koska kukaan Muumi ei ole sellaista ennen tehnyt. Talviseikkailunsa aikana Muumipeikko tapaa paljon uusia ystäviä. Kirjassa pelataan paljon tunteilla; pelolla, surulla, kaipauksella, koti-ikävällä, halulla olla loukkaamatta toista. Aion vielä joskus lukea lisää näitä pikkuisia Muumi-satuja kun sopiva väli tulee.

Helmet-haasteessa Taikatalvi käy kohtaan: 42. Satukirja
ja
Popsugar -haasteessa: 37. A book you think your best friend would like

Markku Ropponen; Kuhala ja haudan pitkä varjo

 Tämä on jäänyt välistä bloggaamatta ja suoraan sanottuna en muista romaanista yhtään mitään, mutta samaa taattua Kuhalaa varmaan kuin kaikki muutkin. Helmet-haasteeseenkin olen tämän sujauttanut kohtaan 17. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi

Jane Austen; Viisasteleva sydän

 Viisastelevan sydämen päähenkilö on Anne Elliot. Hän on purkanut kihlauksensa vuosikausia sitten nuoren meriupseerin kanssa. Mutta elämä heittelee Elliotin perhettä ja meriupseerikin saapuu uudestaan mukaan kuvioihin. Vanha suola alkaa janottaa kumpaakin tahollaan.

Herttainen vanhanaikainen rakkausromaani, ei voi kuin ällistellä miten näitä vielä tänä päivänäkin jaksaa lukea. Monet muut olisivat jo ottaneet ajan hammasta paljon pahemmin.

Helmet-haasteessa kohtaan: 16. Kirjassa eletään ilman sähköä
ja Popsugarissa: 25. A book that was published anonymously

Marja-Liisa Vartio; Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö

 

Ensiksi herää kysymys, miksi ihmeessä kukaan lukee tällaista vanhaa vuoden 1958 -kirjaa. Mihin tarpeeseen? Olen lukenut tämän kerran nuorena ja muistin kirjan tapahtumat suunnilleen. Luin tämän siksi, että käyn läpi äitini jäämistön suunnatonta kirjamäärää (voiton puolella jo!) ja aion lukea kaikki vähänkin luettavaksi kelpaavat kirjat kerran läpi ennen niiden hävitystä. Nyt tämäkin on jo paperinkeräyksessä.

Kirjan päähenkilö on Leena, tyttö maalaistalosta, ja toinen päähenkilö on mies, joka tulee Leenan kotikylään matkatöihin tienrakennuspuuhiin. Mies ja tyttö kohtaavat, alkavat seurustella ja tyttö tulee raskaaksi. Mies on naimisissa tahollaan. Kirjan tarina on Leenan matka aikuisuuteen raskauden läpi. Eletään kuitenkin vielä 50-lukua ja aviottoman lapsen saaminen yksin oli ihan toista kuin nykyään. 

Vartion kieli on kaunista, hidasta ja kuvailevaa. Itse tarina on hieman häiritsevä, jotenkin kylmästi kerrottu. Mies ei tietenkään herätä kauheasti mitään positiivisia viboja, mutta erikoista on, ettei myöskään Leena. Leenan toivoisi olevan vähän topakampi ja lämpimämpi.

Lukihan tämän pikkuisena välipalana. Sellaiseksi voin kirjaa myös suositella, en juurikaan muuten.

Outi Pakkanen; Naistenkutsut

 Naistenkutsut oli Outi Pakkasen kepeä ja vähän heppoinen parisuhdedraama karismaattisen julkimomiehen ja pikkuvaimon parisuhteesta. Ulos päin annettu kiiltokuvamainen julkisivu ei olekaan ihan sitä, mitä annetaan ymmärtää. Kourallinen lähipiirin ystäviä tietää sen. Jollain keittää yli ja syntyy ruumiita. Keveää luettavaa silloin, kun oikeasti haluaa aivojen nollausta. Taattu helpotus esim. burn-outiin tai koronaväsymykseen tai etätyöahdistukseen tai kaikki-paikat-on-kiinni -kauhuun.