Marja-Liisa Vartio; Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö

 

Ensiksi herää kysymys, miksi ihmeessä kukaan lukee tällaista vanhaa vuoden 1958 -kirjaa. Mihin tarpeeseen? Olen lukenut tämän kerran nuorena ja muistin kirjan tapahtumat suunnilleen. Luin tämän siksi, että käyn läpi äitini jäämistön suunnatonta kirjamäärää (voiton puolella jo!) ja aion lukea kaikki vähänkin luettavaksi kelpaavat kirjat kerran läpi ennen niiden hävitystä. Nyt tämäkin on jo paperinkeräyksessä.

Kirjan päähenkilö on Leena, tyttö maalaistalosta, ja toinen päähenkilö on mies, joka tulee Leenan kotikylään matkatöihin tienrakennuspuuhiin. Mies ja tyttö kohtaavat, alkavat seurustella ja tyttö tulee raskaaksi. Mies on naimisissa tahollaan. Kirjan tarina on Leenan matka aikuisuuteen raskauden läpi. Eletään kuitenkin vielä 50-lukua ja aviottoman lapsen saaminen yksin oli ihan toista kuin nykyään. 

Vartion kieli on kaunista, hidasta ja kuvailevaa. Itse tarina on hieman häiritsevä, jotenkin kylmästi kerrottu. Mies ei tietenkään herätä kauheasti mitään positiivisia viboja, mutta erikoista on, ettei myöskään Leena. Leenan toivoisi olevan vähän topakampi ja lämpimämpi.

Lukihan tämän pikkuisena välipalana. Sellaiseksi voin kirjaa myös suositella, en juurikaan muuten.