Eija Piekkari; Kuolema kutsuu katsomoon

 Piekkarin perussettiä. Nuori nainen kuolee yksin vuokramökillä ja vain ystävätär on sitä mieltä, että kuolema on henkirikos. Ensin häntä ei uskota, mutta Krissen Elon tiimi tutkii asiaa ja murhaksihan se todetaan. Kirja oli taas iisi ja helppolukuinen ja mukavaa ajanvietettä. Ja taas elettiin eteen päin myös tutuksi käyneiden poliisipoppoon siviilielämää. Krissen ja Aksun lapsiperhe-elämä porskuttaa omaa tahtiaan, kaikki ihanat kyläläiset seikkailevat tutuissa puuhissaan ja poliisilaitoksen sihteeri Riikka muuttaa ulkoasuaan. Nämä ovat kuin vanhoja tuttuja vuosien takaa. Ihanhan heitä jokaista tulisi ikävä, jos kirjasarja ei jonain päivänä jatkuisikaan! 

Antti Tuomainen; Jäniskerroin

 Jälleen mainiota mustaa huumoria Antti Tuomaiselta. Ihan kaikkia Tuomaisen kirjoja en ole vielä lukenut, mutta kaikki lukemani ovat olleet aivan huippuhauskoja. Niin tämäkin Jäniskerroin, jossa vakuutusmatemaatikko Henri saa työstään potkut, koska ei koe mielekkääksi työpaikan uusia järjestelyjä, fantastista kimppafiilistä, uinuvan potentiaalin käyttöönottoa ja henkisen kasvun vapauttavaa itsensälöytämistä. Sen sijaan Henri perii veljeltään seikkailupuiston ja sen työntekijät, mutta valitettavasti myös velat. Kaikkea hullua pääsee tapahtumaan, kun Henri rämpii kuiville. Tässä nähdään mitä tapahtuu, kun vastakkain pistetään vakuutusmatemaatikko ja rikollisjengi. Että tykkään näistä Tuomaisen luomista mies-hahmoista!

Helmet-haasteessa kohtaan: 50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

Reidar Palmgren; Jalat edellä

 

Reidar Palmgren on ollut minulle aina sympaattinen näyttelijä, mutta eipä tämä kirjakaan hullumpi ollut. Palmgrenin esikoisteos Jalat edellä kertoo aivan tavallisesta suomalaisesta perheestä, tai ehkä eniten perheenisästä, jolle isyys ja aviomiehenä olo tuottaa vaikeuksia, henkisiä ja fyysisiä. Suhde poikaan on vaikea pitää yllä, suhde vaimoon hankala. Risto Jokinen on henkisesti kireällä. Hauska, helppolukuinen kirja.

Helmet-haasteessa: 45. Palkittu esikoisteos

Cara Hunter; Pimeyteen

 Pimeyteen oli ehkä vielä parempi, kuin Adam Fawley -sarjan ensimmäinen romaani Jäljettömiin. Tässä kirjassa kellarista löytyy nuori nainen ja lapsi henkihieverissä. Talossa asuva muistisairas vanhus ei tunnusta mitään. Poliisi joutuu selvittelemään merkillisiä tapahtumia. Rakenne oli jälleen erikoinen, hieman rikkonainen, sillä monet kirjan kappaleet olivat kuulustelu-dialogia ja kertojan minä-muoto vähän häiritsevä. Mutta itse jännitystarina oli niin mukaansatempaava, että pienet rakennevaikeudet antoi helposti anteeksi.

Helmet-haasteessa: 5. Kirjassa sairastutaan vakavasti

Mari Jungstedt; Viimeisen lampun loisteessa

En tiedä miksi tämän kirjan nimi on Viimeisen lampun loisteessa (suora käännös ruotsista), mielestäni kirjassa ei ollut mitään lamppua eikä oikein vertauskuvallisestikaan mitään viimeistä, tosin murhaa ja kuolemaa toki voi aina sanoa viimeiseksi tapahtumaksi kuolleelle osapuolelle. No, mutta tämähän oli taas tasalaatuista tavaraa Jungstedtiltä, kuten nämä kaikki Anders Knutas -sarjan dekkarit. Kirjassa kaksi pyöräilemään lähtenyttä koulupoikaa katoaa ja surullista kyllä; heidät löydetään lopulta kuolleina. Anders Knutas ja kollegansa Karin seurustelevat vakavasti ja ratkovat samalla tätä visaista murhatapausta. 

Jens Henrik Jensen; Jäätyneet liekit

 Kolmas osa Oxen-sarjaa. Edelleen yritetään paljastaa Danehof-salaseuran rikollisia menettelytapoja ja sen jäseniä. Jälleen piilotellut Niels Oxen palaa pikkuhiljaa ihmisten ilmoille ja saa yhteyden entisiin kumppaneihinsa; Margrethe Franckiin ja Axel Mossmaniin. Ketään heitä ei ole kohdeltu silkkihansikkain, Franck on menettänyt työnsä ja Mossman savustettu ulos tiedustelupalvelusta. Nyt kolmikko lyö päänsä taas yhteen ja haluaa korjata vääryydet. Kirja on täynnä juonittelua, monimutkaisia vyyhtejä ja arvoituksia. Kuka on rikollisjärjestö Danehofin johtohahmo, kuka on kaiken takana? Sarja jatkuu.

Helmet-haasteessa:  37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle

Peter James; Tiedän missä olet, tiedän mitä teet.

 Tiedän missä olet, tiedän mitä teet ei kuulu Roy Gracesta kertovaan sarjaan, vaan on oma jännärinsä. Kirjan aihe on pakkomielteinen stalkkaaminen. Tämä on piinava tarina siitä, miten huippuvirassa toimiva lääkäri Marcus Valentine hullaantuu silmittömästi nuoruudenrakastettuaan muistuttavaan naiseen ja haluaa tämän itselleen hinnalla millä hyvänsä. Ihan millä tahansa hinnalla. Ei haittaa, vaikka naisella on oma oma perhe ja aviomies ja vaikka hän on raskaana. Eikä haittaa, vaikka Marcus on itsekin naimisissa ja kolmen pikkulapsen isä. Nämä kaikki ovat vain hidastavia tekijöitä ja raivattavissa heidän onnensa tieltä. Onnen, josta unelmien naisella ei ole aavistustakaan. Vielä. Piinaavaa, todella piinaavaa. 

Elly Griffiths; Aavekentät

 Maaperään hautautuneen toisen maailmansodan aikaisen lentokoneen ohjaamosta löytyy ruumis, jota Ruth Galloway alkaa tutkia. Kyseessä ei olekaan koneen lentäjä, joten miten epäonninen ruumis on sinne joutunut? Dna-tuloksista käy ilmi, että vainaja kuuluu seudulla asuvien Blackstockien sukuun. Perheestä on vuosikymmeniä sitten kadonnut useampiakin jäseniä. Amerikkalainen historiallisia dokumentteja kuvaava tv-ryhmä tulee tekemään ohjelmaa muinaisesta arvoituksesta. Joukossa Ruthin taannoinen miesystävä. Miellyttävä Ruth Galloway-tarina jälleen.

Helmet -haasteessa laitan tämän: 43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan (fakta ja fiktio, en haluaisi olla mukana tapahtumissa, yliluonnollista mukana (hm- ehkä?), löydetään kadotettua, hyvää ja pahaa, haluaisin tietää asiasta lisää (arkeologia!)... mahdollisesti joku on voinut joskus suositellakin tätä, varmasti löytyy tarpeeksi kohtia =))

Eija Piekkari; Hyytävä hyppy

 Hyytävä hyppy on 7. osa Kristiina Elo -sarjaa. Ahmin näitä ihan hullun lailla, koska kirjat ovat helppoja ja leppoisia luettavia, aivan täydellistä aivojen nollausta. Kirjojen henkilöt ovat tuttuja kuin naapurinmiehet ja lähikaupan kassat. Tässä osassa Krisse palaa työhön vuoden poissaolon jälkeen ja hänellä on vaikeuksia tarttua taas toimeen. Poliisilaitoksen erikoinen tutkintasihteeri, aikamiespoikatyttö Riikka, puolestaan tekee repäisyn ja repii irti napanuoran määräilevistä vanhemmistaan. Tiimi selvittää portaista pudonneen naisen kuolemaa. Se ei jää kirjan ainoaksi ruumiiksi. 

Seuraavaa kirja tarttuu käsiini heti kun tämänhetkinen kirjastopino ja varauspino on taas nollattu.

John Verdon; Syntipukki

 White Riverin kaupungissa murhataan poliisi kesken rotu-mielenosoituksen. Mustien ja valkoisten yhteisöt ajautuvat konfliktiin ja poliiseista ja poliittisista johtohahmoista kasataan työryhmä selvittämään poliisimurhaa ja ratkomaan konfliktia. Eläköitynyt poliisi Dave Gurney halutaan mukaan tähän työryhmään. Kun tutkimukset etenevät, Gurneyn tarkkasilmäisyys ei olekaan kaikkien muiden mieleen.

Jostain syystä nämä Verdonit lähtee minulla aina kovin hitaasti käyntiin, melkein väistelen kirjan aloittamista. Ja kuitenkin joka kerta innostun mukaan. Tämäkin oli mitä mainioin jännitystarina, vaikka rotuasiat ja rasismi sekä Yhdysvaltojen omituinen mustat-valkoiset vastakkainasettelu on minusta aina ollut kovin vastenmielistä. En jaksaisi oikeasti lukea yhtään rotuaiheista kirjaa. Jo pelkkä ajatus, että kirjassa puhutaan ihmisten roduista, on aika tappava turn-off. Mutta silti, hyvinhän tämä oli kirjoitettu.

Helmet-haasteessa: 26. Kirja liittyy kansalaisaktivismiin

Sarah Crossan; Kuunnousu

Helmet-haasteeseeni tarvitsin kirjaa, jossa päähenkilö on alaikäinen. No, ajattelin että otan sitten jonkun minkä tahansa nuortenkirjan tähän, koska on kiva avartaa omaa tajuntaa ja lukea välillä jotain laatikon ulkopuolelta. Eli sellainen kiva kevyt näppärä teinikirja. Ja sitten menin valitsemaan tämän! Kirjan kuolemaantuomitusta! Siis onko tämä nuortenkirja? Jotenkin tuli mieleen jopa klassikko Kuin surmaisi satakielen. Paitsi että Kuunnousu oli sata kertaa kamalampi.

Kirjan päähenkilö on 17-vuotias Joe, jonka isoveli Ed odottaa Texasin kuolemaantuomittujen vankilassa teloitustaan.  Päivämäärä lähenee, eikä kukaan ole käynyt katsomassa Ediä kymmeneen vuoteen! Kunnes Joe lopulta matkustaa paikalle ja tapaa veljensä pleksin takaa ja voi jutella tämän kanssa puhelimen välityksellä. Texas - tuo hullu osavaltio. Amerikka - tuo hullu maa. Kirja oli aivan kamala. Hirveä. Vastenmielinen. Lohduton. Toivoton. Järkyttävä. Vangitseva. Hyvä.

Kirja on säeromaani. Inhoan niitä. Mutta ehkä sen avulla pystyin yleensä lukemaan näin koskettavan tarinan. Se auttoi vähän irtautumaan ja hengittämään. Ehdottomasti vuoden rankin kirja, jossa kaikki oli niin vastenmielistä, niin vastenmielistä. Pidin kirjasta. Ja en pitänyt. 

Helmet-haasteessa: 28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen

Eeva Louko; Onnellisten saari

 Eeva Loukon esikoisdekkari Onnellisten saari kuvaa Helsingin Lauttasaaren yhteisöä. Historian opettaja Harri murhataan ja tytär Ronja saapuu ulkomailta Helsinkiin. Liikutaan pienessä piirissä; Ronjan ystävissä, tämän vanhempien ystävissä ja kuolemaa tutkiva poliisikin kuuluu samaan Lauttasaaren yhteisöön. Kirjassa oli useita eri kerrontatasoja ja vähän epäuskottavia tekemällä tehtyjä käänteitä, mutta olipa ainakin kauniisti kirjoitettua helppoa kieltä. Ihan ok esikoisdekkariksi, tämä voi muuttua vielä varmaotteisemmaksi, lisää on ilmeisesti tulossa.

Clare Mackintosh; Anna minun olla

 Päähenkilön, Annan, isä teki itsemurhan heittäytymällä jyrkänteeltä alas. Kohta Annan äiti päätyi samaan ratkaisuun. On kulunut vuosi ja Anna on saanut lapsen ja perustanut perheen. Vanhempien kuolemien vuosipäivät ovat rankkaa aikaa. Joulukaan ei tunnu joululta. Mutta sitten posti tuo nimettömän kortin, jossa väitetään, ettei kyseessä ollutkaan itsemurha. Anna ottaa yhteyttä poliisiin. Tutkinta on avattava uudelleen; Anna on varma, että hänen vanhempansa on murhattu.

Tässä kirjassa on juonenkäännettä ja yllättävää mutkaa lukijan pään menoksi. Oikein nautittava lukukokemus.