Sitä on joskus hyvä laajentaa omaa maailmankuvaa ja mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Esimerkiksi lukemalla kauhukirjoja. Tämä oli minulle aika tervanjuomista, mutta kansi on kaunis. Uskon, että kauhukirjallisuudesta pitävät lukijat nauttivat kirjasta asiaan kuuluvalla tavalla, niin minun ei tarvitse. Kirjailija on itse luonnehtinut tätä eräänlaiseksi nykyaikaiseksi Sudenmorsian-teemaksi. Kirjan päähenkilö Maarit, taiteilija, saa tilaustyön maalata susitaulun. Ja siitähän tarina sitten lähtee. Kirja oli minulle liian pitkä. Ja ihmettelen väkivaltaa. En ymmärrä alkuunkaan, mikä väkivallan ja kirjassa esiintyvän vastenmielisen pahoinpitelyjen tarkoitus oli? Kirjan mieshahmo harjoitti sitä... miksi? Ja jos nyt en ihan väärin muista, kirjassa väitettiin urossuden painavan jopa 90 kiloa. Tämähän ei pidä millään tavalla paikkaansa. Suomessa urossusi painaa 30 - 50 kiloa ja kaikkein suurimmatkin korkeintaan 70-kiloa. Maailman suurin susi oli Alaskassa mitattu 79-kiloinen.
Pisteet kirjailija Lauri Latun kauniille kielelle, hyvälle suomelle, jota oli miellyttävä lukea eikä kirjassa esiintynyt kirjoitusvirheitä. Lattu onkin ammattitaitoinen kääntäjä, sen kyllä huomaa myös Susirajaa lukiessa.
Helmet-haasteessa: 38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan
ja
KM-haasteessa: 67. Kirja, joka liittyy pohjoismaiseen mytologiaan.
Hyvä tietää tuo väkivaltaisuus. Olen hieman miettinyt tämän lukemista, mutta jos on kerran väkivaltaista kauhua, niin ei tule onnistumaan minun hermoillani. :D
VastaaPoistaVoihan sitä yrittää koetella itseään ja omaa sietokykyään tuon väkivallan kanssa. Ei sitä ollut läpi kirjan, vaan siellä täällä muutamia kohtauksia. Ja kohdistui siis nimenomaan ihmisiin, ei susiin, mitä olisi voinut pelätä myös. Mutta väkivalta oli turhaa ja haluaisin tietää, mitä kirjailija ajatteli romaanihenkilön sillä saavuttavan.
Poista