Lukupäiväkirjani, kirjojen herättämiä ajatuksia ja muuta kirjallista pulinaa.
tiistai 28. helmikuuta 2023
Jari Salonen; Jahti
Erittäin hyvä Zetterman taas. Öky-veneen upotuksesta alkaa tutkintavyyhti, jonka Zetterman ratkaisee osaavaan tapaansa. Nautin todella lukea näin hyvin kirjoitettua tarinaa ja itse Zettermankin on positiivinen poikkeus kaikkien hulttio-, mielenterveys- ja päihteidenkäyttäjä-poliisien maailmassa. Ihanan tavallinen suomalainen mies.
sunnuntai 19. helmikuuta 2023
Tremayne S. K. ; Vuoroveden vanki
Hannah Langley työskentelee saarihotellissa. Saarella on tapahtunut hukkumisonnettomuus ja Hannah on tästä niin traumatisoitunut, että pelkää vettä kuollakseen, eikä uskalla matkustaa saarelta pois. Mutta silmukka kiristyy, kun joku tuntuu tahtovan Hannahille pahaa. Kirja ei ollut mielestäni huono, mutta ei myöskään ihan yhtä hyvä kuin Tremaynen aikaisemmin lukemani teokset.
Julie Clark; Viimeinen lähtö
Tämä oli huisin jännä trilleri kahdesta naisesta, jotka pakenevat jotain elämässään. Claire Cook on menestyneen, rikkaan ja vaikutusvaltaisen miehen vaimo, joka elää kuin vankilassa. Mies on väkivaltainen ja kontrolloiva. Claire halua pakoon, mutta tietää, että mies löytää hänet kaikkialta. Ainoa vaihtoehto on kadota täysin, vaihtaa henkilöllisyyttä ja aloittaa uusi elämä jossain aivan muualla.
Evakin pakenee menneisyyttään. Nämä kaksi naista törmäävät lentokentällä ja päätyvät vaihtamaan lentolippunsa. Mutta toinen lentokoneista putoaa.
Helmet-haasteessa: 39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta
Jaana Lehtiö; Joka viisautta rakastaa
Helmet-lukuhaasteessa tämä kirja meni kohtaan: 8. Kirja kertoo pienestä kaupungista
ja
KM-lukuhaasteessa: 74. Kirja, joka sopii vähintään kolmeen eri haastekohtaan.
keskiviikko 1. helmikuuta 2023
Cara Hunter; Ei ulospääsyä
Cara Hunterin kirjoissa on oma erikoinen rakenteensa siinä, että osa kirjasta on sähköposteja, uutisotsikoita ja kansan some-kommentteja niihin. Aluksi siihen oli vaikea tottua, nyt asia ei enää ärsytä. Se on Hunterin tapa. Osittain tämä kyllä tekee tarinan hyvin rikkonaiseksi ja minulle tulee mieleen sellainen käsivaralta kuvattu reality- tai live-lähetys jonkinlaisesta poliisi- tai sairaalamaailman hektisestä menosta, jossa poliisit tai hoitohenkilökunta juoksee paikasta toiseen, saa hälytyksiä ja koko ajan on kova meteli jä hälinä. Kappaleet ovat lyhyitä ja ne loppuvat aina omaan cliffhangeriinsa tai tulossa olevaan paljastukseen ja sitten hypätäänkin ihan toiseen sijaintiin, toisten ihmisen keskelle ja lukija saa odottaa mikä suuri paljastus oli tapahtumassa. Toinen omituinen seikka rakenteessa on se, että kirjasarjan pää-rikoskomisario Adam Fawley esiintyy osissa kappaleista minä-muodossa ja osassa taas kirjoitetaan kolmannessa persoonassa. Vierastan vähän tapaa, mutta kestän sen.
Ei ulospääsyä -kirjassa tapahtuu karmeita: talo palaa ja sisältä löytyy kaksi lasta. Mutta ei vanhempia. Poliisit ovat ymmällään, sillä vanhempia ei löydy mistään. Auto on poissa. Kukaan ei ole nähnyt mitään erikoista. Tämä on jännittävä, karmaiseva ja houkutteleva alkuasetelma. Ja kyllä, ihan kiva oli koko loppuromaanikin. Cara Hunterilla on selvästi taito tehdä houkuttelevan koukuttavia juonia.
Douglas Preston & Lincoln Child; Koston kehä
Edellisessä kirjassa FBI-erikoisagentti Aloysius Pendergast alkoi selvittää murhatun vaimonsa Helenin tapausta. Se jatkui tässä kirjassa. Helenin veli Judson Esterhazy ja Pendergast metsästävät Skotlannin suo-alueilla ja siellä Pendergast saa kuulla yllätyksen. On taas salajuonta, takaa-ajoa ja petoksia. Myös Constance Greenin salaperäinen hahmo esiintyy kirjassa. Kyllähän tämä sarja tuntuu jatkuvan vaikka ikuisesti, ei silti, ihan kiva oli tämäkin osa. Omalla tavallaan. Nämä ovat tällaisia vähän erikoisia dekkareita. Pendergast on niin mukava hahmo, että hänestä lukee mielellään lisää ja Constance Greene se vasta kiehtova on.
Helmet-haasteessa: 31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas