Lukutilastot vuodelta 2023

 

Vuoden 2023 lukutilastot

Jostain syystä tähän blogiin olen kirjoittanut 101 lukemastani kirjasta tänä vuonna, mutta Goodreads-sivusto väittää minun lukeneen 102 kirjaa. En löydä virhettä millään, mutta koska se on niin pieni, niin seuraavat prosentit eivät kauheasti heitä:

Vuoden aikana luin:

101 kirjaa
36638 sivua yhteensä
359 oli keskimääräinen sivumäärä per kirja
Naiskirjailijoita oli 52% (53 kpl)
Suomalaisia kirjoja 43% (43 kpl)
Dekkareita 78% (79 kpl)
Äänkirjoja 10 kpl
E-kirjoja 42 kpl
Eniten luin tammikuussa (11 kirjaa)
Vähiten luin marraskuussa (4 kirjaa)

Haastoin itseni lukemaan 100 kirjaa vuoden aikana ja se oli kyllä hiuskarvan varassa, että sain määrän täyteen. Taidan valita ensi vuodelle saman määrän, vaikka olisi tiukkaakin. Mitä sitä turhaan liian helppoa haastetta tekemään, katsotaan onnistunko. Osallistun tietenkin taas Helmet-lukuhaasteeseen, mutta pikkuisen houkuttaa muutkin haasteet.

Hyvää lukuvuotta kaikille!

Richard Osman; Torstain murhakerho

 

Tätä sarjaa on mainostettu aika paljon netin kirjapalstoilla ja ainakin kaikille ns. pehmodekkareita eli cosy crimea etsiville on suositeltu Torstain murhakerhoa. Kirja oli kiva hyvän mielen dekkari, mutta ei silti mikään liian lälly. Alku lähti minulla tosi hitaasti vauhtiin ja koko ajan oli tunne, että tämä on jatkoa jostain. Mutta ei, tarkistelin ja tarkistelin, että kyllä kyseessä on ihan sarjansa aloittaja. Kirjan tapahtumat sijoittuvat seniori-kylään, jossa joukko harmaahapsia ratkoo murhia torstaisessa kerhossaan. Olin aluksi hämilläni kirjan henkilöistä. Sitten alkoi hahmottua. Ehkä sain jotenkin kiinni kirjan rytmistä ja leppoisan tasaisesta vauhdista. Ja kyllä, muutama murhahan sitä sitten tulee ratkaistua Elizabethin johdolla. Poliisi-ystävien avustuksella toki. Ihan pikkuisen lopussa oli sekavuutta, jouduin vähän itselleni takomaan päähän menneitä tapahtumia ja sitä, kuka nyt olikaan tehnyt mitä. Sarjassa taitaa olla nelisen osaa ja tästä on hyvä jatkaa seuraavaan.

Torstain murhakerho jäi tämän vuoden viimeiseksi kirjaksi ollen 101. kirja.

Tuire Malmstedt; Lyijysydän

 Hieno jatko Lasitarhalle ja Lumihaudalle. Lyijysydämessä pappilan lattian alta löytyy nuoren tytön ruumis. Jännitystarina nivoutuu natsisaksan aikaisiin kauheuksiin ja kostoon. Rikostutkijat Matilda Metso ja Elmo Vauramo panevat parastaan ratkaistakseen keissin.

Satu Rämö; Jakob

Ja sitten heti perään sarjan kolmanteen kirjaan, Jakobiin. Tämä oli kirjana vähän raskaampi, sillä kirjassa kuvailtiin laitonta (ja laillista) tammojen verikauppaa. Jostain olin tähän vastenmieliseen tapaan törmännyt jo aiemmin. Kyse on siitä, että tiineiltä tammoilta otetaan verta, koska se sisältää sellaisia hormoneja, jotka ovat hyödyksi lihankasvatuksessa sioilla. Ja koska näistä tammoista ei tahdota muuta, niin kehittymässä olevat varsat abortoidaan tämän jälkeen pois. Kun homma hoidetaan laittomasti, niin verta luovuttavia tammoja käsitellään väkivaltaisesti eikä tuo nyt mitenkään mukavalta kuulostanut. Laillisesti kun vastaava tehdään, niin paikalla pitäisi olla eläinlääkäri valvomassa prosessia. Kyllä en usko, että tuo kovin miellyttävää on siinäkään tapauksessa. Ilmeisesti päähenkilö Hildurin luonteessa kuvaa selvästi islantilaisuutta se, ettei maassa arvosteta omaa ainutlaatuista islanninhevosta juurikaan. Kirja antaa kuvan islantilaisista, että he ovat hyvin epä-eläinrakkaita. Myös Hildur. Islanninhevoset nyt ovat vain jotain... kuin rikkaruohoja tai mitä lie maisemaan kuuluvia objekteja. En oikein ymmärrä tätä islantilaisten suhdetta näihin hienoihin islanninhevosiin. 

 Ísafjörðurin kylässä sitten murhataan eläinsuojelijoita tammanveribisneksen ympärillä. Hildur tutkii asiaa enemmän entisen pomonsa Beta kanssa, sillä Jakob matkustaa Suomeen taistelemaan huoltajuuskiistassa ex-vaimonsa kanssa.

Tämä taisi olla samalla myös vuoden 100. kirja, eli sain lukutavoitteeni (sata kirjaa vuodessa) täyteen. Täytyy sanoa, että aika viime tippaan meni.

Satu Rämö; Rósa & Björk

 

Oikein hyvä jatko-osa Hildurille. Tästä sarjasta tykkään kovasti. Hildurin kadonneiden sisarusten eli Rosan ja Björkin mysteeriä käytiin yhä läpi. Kirjan varsinainen murhatarina on kuitenkin hiihtoladulle ammuttu kunnallispoliitikko, josta käy ilmi ikäviä asioita. Kiristystä, keinottelua, lahjomista, pakottamista, talous-sotkuja... kaikilla oli syytä vihata vastenmielistä öykkäriä. Suomalainen poliisi-harjoittelija Jakob painii yhä huoltajuuskiistansa kanssa, ex-vaimo Lena vaikuttaa kamalalta syöjättäreltä ja yrittää erottaa Jakobin pojastaan. Mutta myös Jakobista paljastuu jotain uuta.

Maria Adolfsson; Syöksyvirtaus

 

Tässä viidennessä Doggerland-dekkarissa Karen Eiken Hornby joutuu palaamaan töihin kesken hoitovapaan. Hän ei tee sitä mielellään, mutta suihkulähteestä löydetyn tytön ruumiin murhatutkinta ei odota. Karen joutuu ottamaan työparikseen Astrid Nielsenin, poliisin jonka kanssa hänellä on sukset vähän ristissä. Näiden kahden poliisin työsuhteessa tapahtuukin sitten lopulta kehitystä. Myös Karenin perhesuhteissa tapahtuu yllätyksiä. 

Satu Rämö; Hildur

 Hildur todella yllätti minut! Olen lukenut niin paljon erittäin hyviä islantilaisdekkareita, että olin hyvin epäileväinen, voisiko suomalaisen kirjoittajan islanti-dekkari vetää vertoja millään tavalla. Tiesin ennalta, että kirjassa on Islantiin työharjoitteluun matkustava ja islantilaisneuleita neulova miespoliisi Jakob. Ja hän saa poliisissa työkaverikseen paikallisen poliisi Hildurin. Sosiaalisessa mediassa olen kuullut lievästi negatiivisia kommentteja neulovasta (mies!-)poliisista ja kirjan lievästä tietokirja-tyyppisestä kielestä. Mutta minä pidin! Todella paljon. Tietokirjamainen ote ei häirinnyt yhtään. Nautin suunnattomasti niistä tieto-pläjäyksistä, joita kirjailija kertoi tapahtumien välissä. Miten muuten tietäisin mistä syystä Islannissa sitä-ja-tätä... minulle kyseiset seikat olivat tärkeitä. Yleensäkin haluan kirjoissa kuulla juuri syitä ja vaikuttimia ja melkein ärsyttää, jos jotain sellaista minulle vierasta jätetään kertomatta. Aina haluan kysyä, ottaa selvää, enkä niele pureskelematta. 

Hildurissa käsitellään päähenkilö-poliisien ihmissuhteita ja kurkistetaan menneisyyteen, jossa Hildurin kaksi pikkusisarta katosi jälkiä jättämättä. Siinä sitä on mysteereitä. Nykypäivässä tapahtuneen murhan lisäksi.

Mari Jungstedt; Suljettu huone

 Joskus jotkut dekkarit eroavat yllättäen tutusta kaavastaan. Näitä "tavallisia" pohjoismaisia dekkareita mahtuu 13 tusinaan, mutta en valita, koska kaava on minusta aina yhtä hyvä. Suljettu huone erosi hieman (mutta siis vain hieman) muista, enkä oikein osaa sanoa miksi. Ehkä ruumiin löytöpaikan takia, en tiedä. Ruumis nimittäin löytyy tippukiviluolasta, johon tehdään tutustumiskierroksia oppaan avulla. Vetävä tarina ja murhamysteeri, jonka komisario Anders Knutas ratkaisee. Raskaana oleva vaimo Karin  tutkii tapausta toisesta näkökulmasta. Kirjan nimi Suljettu huone ei viittaa ahtaaseen luolaan, vaikka sellaisessa ollaankin, eikä mihinkään fyysiseen tilaan, vaan tiiviiseen perheyhteisöön, josta osa perheenjäsenistä voidaan jättää kuin suljetun huoneen ulkopuolelle.