perjantai 17. toukokuuta 2024

Jussi Wahlgren; Miekkaliljojen aikaan


 Miekkaliljojen aikaan on kliseinen miehen tilitys. Kirja on niin huono, etten usko kenenkään muun koko maailmassa lukeneen tätä.  Kukaan ei pysty lukemaan tätä. Varmasti olen ainoa. Päähenkilö tilittää epäonnistunutta avioliittoaan, ex-vaimo on kamala. Kaikki on huonosti. Miehellä on hyvin erikoinen suhde äitiinsä, omituisia naissekoiluja, vihanhallintaongelmia ja päässä vain seksi. Kirja on kuvottava ja vastenmielinen ja sekava. Älkää lukeko tätä, paitsi jos haluatte herkutella ja mässäillä huonolla kirjalla.

Helmet-haasteessa: 18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru 


Helena Anhava; Kukaan ei tiedä


 Tällaisen pienen runokirjan lainasin, kun tarvitsin kirjan Helmet-haasteen kohtaan 43. Kirjalla ei ole päähenkilöä . En edelleenkään ole oikea Anhavan runojen ystävä, vaikka runoja ei ehkä voi oikeastaan arvostella. Runot ovat aina kirjoittajalleen niin läheisiä ja tärkeitä, ettei kukaan ulkopuolinen sellaisia voi arvioida.

torstai 16. toukokuuta 2024

Pierre Lemaitre; Loistavat vuodet


 Loistavat vuodet aloittaa Suuri maailma -trilogian. Kirja kertoo Pelletierin suvusta, joka omistaa saippuatehtaan Beirutissa ja on rikastunut sen avulla. Perheen neljä lasta haluavat elämältään kuitenkin jotain muuta ja jokainen lähtee omaan suuntaansa maailmalle. Kirjassa seurataan heidän kohtaloitaan ja tulevaisuuttaan. Näiden kansien väliin mahtuu erittäin värikäs ja hieno tarina. Mielenkiinnolla odotan, että saan seuraavan osan käsiini.

Erik Axl Sund; Väärä aika


 Väärä aika oli kahdessa aikatasossa kulkeva dekkari. Kurjuutta, köyhyyttä, uskonlahkoja ja olihan tämäkin nyt oikeastaan vähän omituinen. Olen pitänyt muista Erik Axl Sundin kirjoista ehkä enemmän, mutta ei tämäkään nyt huono ollut.

Keigo Higashino; Uskollinen naapuri


 Kovin erikoinen, japanilainen dekkari. Suhtauduin kahtalaisesti tähän, en ole ihan varma pidinkö vai en. Japanilainen elämäntyyli on ainakin tavallaan hyvin erilaista ja tavallaan hyvin samanlaista, kuin vaikkapa eurooppalainen elämäntyyli. Olen vähän häkeltynyt. Kirjan päähenkilö on yksinhuoltaja-äiti Yasuko. Kun väkivaltainen ex-puoliso saapuu ahdistelemaan Yasukoa, tapaaminen päättyy miehen kuolemaam. Naapurissa asuva huippu-älykäs matemaatikko tulee paikalle tarjoamaan apuaan, ettei Yasuko joutuisi kiinni murhasta. Ja onhan siinä sitten poliisille pohdittavaa ja käänneltävää. Opin paljon japanilaisuudesta. Esimerkiksi sen, että kun jonkun henkilön nimi kirjoitetaan niillä japanilaisilla kirjoitusmerkeillä, niin toinen japanilainen ei välttämättä tiedäkään, miten tämä nimi pitää lausua, vaan tällaista asiaa on tavallista kysyä nimen haltijalta.