maanantai 30. joulukuuta 2024

Lukutilastot vuodelta 2024

 Se on taas aika saattaa tilastot ajan tasalle. Tavoitteenani oli lukea 100 kirjaa ja se tuli täyteen. Vuonna 2024 luin:

108 kirjaa

35676 sivua yhteensä

330 oli keskimääräinen sivumäärä per kirja

Naiskirjailijoiden kirjoittamia kirjoja oli 72% (78 kpl)

Suomalaisia kirjoja 43% (47 kpl)

Dekkareita 73% (79 kpl)

Äänikirjoja 9 kpl

E-kirjoja  58% (63 kpl)

Eniten luin helmikuussa (19 kirjaa)

Vähiten luin joulukuussa (5 kirjaa)


Pidän saman tavoitteen ensi vuodelle. Eikä haittaa yhtään, vaikka se sata kirjaa ei täyttyisi, pääasia on että lukeminen on kivaa. 

Hyvää lukuvuotta kaikille!

sunnuntai 29. joulukuuta 2024

Helen Fields; Täydellinen saalis


 Helen Fieldsin sarja rikoskomisario Luc Callanachista on melko väkivaltainen ja sisältää niitä monen mielestä epätoivottuja "suolenpätkiä" vähän liikaa. Aika raakaa ja hiuksia nostattavia rikoksia. Päähenkilöhahmot käyvät tutuksi jo tässä toisessa osassa ja heidän omien suhteiden kehittymistä alkaa odottaa innolla. Eli onhan Fieldsillä aikamoinen taito saada henkilöt eloon ja tutuiksi. Täydellinen saalis -kirjassa tapahtuu useita murhia, joilla ei tunnu olevan mitään yhteistä. Kunnes tutkijoille paljastuu, että jokaisesta murhasta on annettu vihje seinään spreijatussa graffitissa. 

Satu Rämö; Rakel

 

Hildur-sarjan neljäs osa Rakel jatkaa siitä, mihin edellisessä osassa jäätiin. Hildurin menneisyyttä, hänen vanhempiensa välisiä konflikteja ja siskosten mysteeriä. Oli kiva saada lisää tietoa Hildurin lapsuudesta. Jakob jatkaa neulovana poliisina, mutta oli tässä osassa vähän enemmin sivussa. Kirjassa seurattiin tapahtumia eri aikatasoissa. Vuonna 1995 kalastuslaitoksella kadonneita halpatyöntekijöitä ja nykyajassa (2022) sitten tätä Hildurin ja Jakobin nykypäivää poliisissa. Mukava osa mukavaa islantilaissarjaa.

maanantai 16. joulukuuta 2024

Martin Österdahl; Uudenvuodenjuhlat


 Uudenvuodenjuhlat on ihan pätevä suljetun tilan mysteeri kahdesta perheestä, jotka viettävät yhteistä vuodenvaihdetta. He eivät ole tavanneet koskaan ennen, tai niin ainakin luulevat, sillä toisen perheen tytär ja toisen perheen poika haluavat tutustuttaa vanhempansa toisiinsa. Mutta yllätys onkin suuri, kun ovikello soi ja vieraat saapuvat. Ihan kauheasti tässä ei ollut yllätyksellisyyttä, jotain saattoi aavistaa jo alkuvaiheessa. Lukijalle paljastettiin vähän kerrassaan pahaa enteileviä salaisuuksia. Ei huono dekkari. Kirjailija oli minulle aivan outo, mutta nyt laitan nimen korvan taakse.

Anne Tyler; Kellotanssi


 Olen pitänyt kaikista Anne Tylerin kirjoista, niin tästäkin, vaikka ei ollut ihan kaikkein parasta Tyleriä. Kirja on lämmin ja elämänmakuinen tarina Willa Drakesta. Ensin lapsuudesta, sitten nuoruusvuosista ja lopuksi suurin osa kirjan tarinaa keskittyy Willan "isoäitiyteen". Ei ihan oikeaan sellaiseen, sillä Willa ei ole mitään sukua lapselle, jota hän lähtee auttamaan tämän äidin jouduttua sairaalaan. Hoitomummona olemisensa aikana Willa tutustuu uuteen naapurustoon, erilaisiin ihmisiin ja käy läpi omaa tyytymättömyyttään sen hetkiseen elämäänsä.

lauantai 14. joulukuuta 2024

Douglas Preston & Lincoln Child; Purppurarannikko


 Tässä sarjan 15. osassa erikoisagentti Pendergast päätyy tutkimaan ryöstettyä viinikellaria. Yllättäen kellarista paljastuukin ikivanha luuranko, joka johdattaa Pendergastin historiallisten tapahtumien äärelle. Haaksirikkoutuneen laivan arvoituksen ja noituuden keskelle. Oli aika lennokasta ja kaikkea muuta kuin uskottavaa, mutta näiden nyt kuuluu mennä niin. Vetävästi kirjoitettua (ja taitavasti suomennettua) taas. Kirjan loppu jäi sellaiseen arvoitukselliseen kohtaan, että nyt on pian saatava seuraava osa luettavaksi.

torstai 12. joulukuuta 2024

Saima Harmaja; Aamusateen maa


 Kokoelma Saima Harmajan runoja, joista yllätyksekseni en juurikaan pitänyt. Olin luullut pitäväni Harmajan runoista, mutta olen näköjään kuullut niitä vain muutamia parhaimpia.  Loput ovatkin sitten aivan toisenlaisia, en nyt löytänyt näistä mitään sellaista tarttumapintaa. Saima Harmajan elämä oli järkyttävän traaginen, hän kuoli vuonna 1937 vain 23-vuotiaana tuberkuloosiin. Ehkä osa hänen karismaansa ei johdukaan niinkään runoista, vaan epäreilusta ja surullisesta elämäntarinasta. 

Jaana Lehtiö; Mitä mieleen jää


 Voi kauhea. Nyt on kirjan nimellä pahaa ennakoiva vihje, sillä ei muuten jäänyt mieleen yhtään mitään tästä kirjasta. Ehkä olen vähän kyllääntynyt Juha Muhos-dekkareihin, tämä taitaa olla jo kahdeksas sellainen. Herttainen Porvoo ei ehkä jaksanut nyt ilahduttaa ja Muhosen omaperäinen addiktio herkullisiin kahvileipiinkin tuntuu jo niin nähdyltä. Jotainhan tässä kirjassa oli Muhosen omaa väsymystäkin; hänet kun haluttiin ihan erilaisiin hommiin poliisin sisäisissä siirroissa ja niiden kokouksissa istuminen alkoi riittää Muhoselle. Hän kaipasi kentälle ja tutkimaan vauhdikkaita juttuja. Sellainen tulikin, kun vanhus löydetään portailta pudonneena. Kirjassa mentiin myös takautumiin ja jonkinlainen rikostutkinta saatiin aikaiseksi. Jostakin.

tiistai 10. joulukuuta 2024

Miika Nousiainen; Pintaremontti


 Hauska, rempseä ja hulvaton romaani tavallisten ihmisten elämästä ja kommelluksista. Perhe-elämää, äiti-suhteita, hautajaisia, suhderistiriitoja, uusia epätasopainoisia seurustelusuheita ja vähän vahingossa tapahtuneita katastrofin poikasia. Miellyttävää luettavaa, osui minun nauruhermooni. Aikaisemmin olen lukenut Nousiaiselta ainakin Vadelmavenepakolaisen, mutta minusta tämä oli vielä parempi. Nyt täytyy laittaa itselle muistiin, että nämä loputkin Nousiaisen kirjat on ehdottomasti laitettava lukulistalle.

Milka Hakkarainen; Vieno Helzeniuksen täytyy kuolla


 Ihan puun takaa tuli minulle näin hyvä, täysin vieras dekkari. En ollut kuullut kirjailijastakaan, mutta näköjään hän on kirjoittanut muutamia muitakin kirjoja ja palkittukin niistä. Milka Hakkarainen asuu Ruotsissa ja hänen dekkarinsa Ei verta rantaa rakkaampaa on palkittu vuoden parhaaksi esikoisdekkariksi vuonna 2021. No meneepä lukulistalle ehdottomasti.

Vieno Helzeniuksen täytyy kuolla on kirjan nimenä outo, mutta ainakin mieleen jäävä. Vieno on kotipalvelun piirissä oleva vanhus, joka on päättänyt kuolla ja yrittää houkutella kotihoitajia antamaan kuolinapua. Kirjan päähenkilö Ilona Sammalisto palkataan kotihoitoon työntekijäksi. Mukavan rauhallista ja kodikasta jännitysnäytelmää käydään kotihoitajien kesken, kaikki kyräilevät vähän toisiaan. Myös kourallinen muita kotihoitopalveluksia saavia vanhuksia tulee tutuksi kirjan sivuilla. Kiva että kirjan miljöönä ja päähenkilöinä on vaihteeksi vanhukset ja kotihoito! Tämä oli oikein kiva kirja.

torstai 5. joulukuuta 2024

Douglas Preston & lincoln Child; Sininen Labyrintti


 Kun dekkarin ei ole tarkoituskaan olla ihan täysillä uskottava ja kun haluaa vähän enemmän kiehtovaa jännitystä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, silloin kannattaa tarttua Pendergastiin. Tämä osa oli mielestäni taas vähän parempi kuin välivaiheen notkahdukset. Erikoisagentti Pendergast oli elementissään. Hänen ovensa taakse ilmestyy vainaja, vanha tuttu. Ruumiinavauksessa vainajan vatsasta löytyy harvinainen jalokivi, turkoosi, joka on lähtöisin suljetusta kaivoksesta. Siitä käynnistyy huikea ajojahti. Hyvin nautinnollinen lukukokemus taas kerran.

Eppu Nuotio; Hopeamedaljonki


 Helppo kevytdekkari Rakel Oksasta, joka remontoi vanhaa asuntoa ja löytää johtolankoja vanhaan mysteeriin. Kirjassa eletään kahta eri aikaa, Rakel Oksan tätä päivää ja toisaalla kesää 1975, jolloin kolmen ystävän porukka yrittää selvitä arkielämän kipeistä tapahtumista. Pidin tästä osasta ehkä enemmän kuin kahdesta aikaisemmasta Rakel Oksa-kirjasta. Toivottavasti sarja jatkuu.

tiistai 3. joulukuuta 2024

Lone Theils; Noitapoika


 Noitapoika on kolmas osa Nora Sand -sarjaa. Nora on tanskalaisen lehden Lontoon-kirjeenvaihtaja ja juttu koskee tällä kertaa tanskalaisen tosi-tv-tähden ja venäläisen oligarkin avioeroa, jossa sotkua ja epäsopua aiheuttaa yhteisen lapsen huoltajuus. Kuulemma kaikille Nora Sandin seikkailuille on pohja jossain oikeassa rikostapauksessa. Noitapoika perustuu tapaukseen, jossa Thames-joesta löytyi vuonna 2015 pienen pojan päätön ruumis, jonka kaulassa riippui kananluista tehty kaulanauha. Mietin miten kaulanauha pysyy kaulassa ilman päätä. Siis hei, tottakai mietin, eikö kaikki mieti?

Jos en ole ihan väärässä, taitaa telkkaristakin tulla joku Nora Sand-sarja tällä hetkeää, tai ainakin vähän aikaa sitten. En tullut katsoneeksi, mutta jos niitä vielä näkisi jälkikäteen, niin ehkä korjaisin asian.

Eva Frantz; On lähtösi huoleton


 On lähtösi huoleton on oikein viihdyttävä Anna Glad -dekkari. Neljä lapsuusystävää ovat viettäneet yhteisiä rapujuhlia jo vuosikymmenten ajan. Mutta tällä kertaa juhlia seuraava aamu onkin lohduton: yksi ystävättäristä löytyy kuolleena. Poliisitutkimuksissa käy ilmi, että jokaisella naisella on jotain salattavaa eikä ystävyyssuhteet olekaan aina olleet ihan tasapainoiset. 

Eva Franz kuuluu tällä hetkellä ihan parhaimpiin suomalaisdekkaristeihin. Kirjat ovat nautinnollisia, helppolukuisia ja viihdyttäviä.