Äitiä etsimässä on omaelämänkerrallinen prosessi Kaj'n ja Nikon yrityksestä saada lapsi kahden isän perheeseen. Sitä varten pitää vain etsiä äiti kumppanuusvanhemmaksi. Ja kyllä se on vaikeaa! Kirja oli todella silmiä avaava ja ajatuksia herättävä. Tuli mieleen, että kaiken maailman heitukat ja umpisokeasti rakastuneet teinit sitä sitten lapsia saavatkin. Eikö ole vähän riskaabelia. Suvuissa voi olla sairauksia ja henkilökemiassa vikaa. Sitten lapset kärsivät ja maksavat siitä hinnan. Eikö oikeasti lapsi pitäisikin tehdä kuten Kaj ja Niko? Käydä rationaalisesti läpi kaikki seikat ja laittaa ne vaikka paperille. Suvun sairaudet. Yhteiset tavoitteet. Kieli, ulkonäkö, koko, akateemisuus, erikoistaidot tai -puutteet. Ruokavalio. Mielenterveysongelmat, asuinpaikka. Eli hm... rotuhygieniaa? Oikeasti olen jopa koirien rotuhygieniaa vastaan, mutta yllättäen ihmisten kohdalla tämä tuntuikin osuvalta. Tällä tavoin hankitut lapset ainakin saisivat täydellisen lähtökohdan elämäänsä. Ja sanon, että jos jonkun ikinä tässä maailmassa pitää saada lapsi, niin ne ovat Kaj ja Niko. He ovat lapsensa ansainneet. Niin sympaattisia isiä! Kaj Korkea-aho oli minulle ihan vieras julkisuuden ihminen ennen tätä, mutta luettuani kirjan piti googlettaa tarkemmin, kenestä on kysy. Ulkonäkö oli minulle lievästi tuttu. Ei kannata googlettaa ennen kirjan lukemista.
PS. Nyt jäi vähän nälkä. Haluaisin jatkokirjan ja kuulla miten tällä ihastuttavalla sateenkaariperheellä menee jatkossa!
Helmet- haasteessa: 26. Kirjassa on itse valittu perhe