Tästä se lähtee uusi lukuvuosi taas. Ja se lähtee Viveca Stenin Armahtajalla, jonka aloitin jo kauan aikaa sitten, mutta joka seisoi joulukiireiden takia lukemattomana pitkään. Siitä huolimatta, että kirja oli kivan koukuttava, selkeä ja helppolukuinen. Ja juoni kihelmöi karmivuudessaan: yksityisen kotihoitoyrityksen vanhuksia murhataan. Haluaako joku työntekijöistä olla Armahtaja, joka vapauttaa vanhukset kivuistaan? Myös päähenkilöiden eli poliisikollegoiden Hannan ja Danielin suhde etenee pisteestä toiseen. Kumpikin seurustelee tahollaan ja ihastumiset aiheuttavat vain päänvaivaa. Pidän Stenin tavasta kirjoittaa helppoa ja yksinkertaista tekstiä, sellaista missä hermot lepää. Ja ajatelkaa, yksi piristävä poikkeus kirjassa: tässä ei menty juonta eteenpäin useassa eri aikatasossa, vaan kaikki tapahtui kronologisesti nykypäivässä. Tällainen on nykydekkareissa poikkeuksellista. Ja sellaista, mistä minä pidän. Selkeää, juonivetoista ja helppoa seurata.
Kirjalla uuteen Helmet 2026 lukuhaasteen kohtaan 43: Uusin kirja lempikirjailijaltasi
