Anna Jansson; Hämärän lapset

Kirjan alussa Maria Werniä kositaan. Suhde palomies-Björniin on edennyt jo niin vakavaksi. Hääsuunnitelmia varjostaa toisaalta sulhasen ex-seurustelukumppani ja toisaalta Marian oman äidin kuolema. Maria tutustuu myös veljeensä, joka on toistaiseksi pysytellyt tuntemattomana.

Marian lapset viettävät kesälomaa leirillä ja tutustuvat siellä kiusattuun Mirela-tyttöseen. Tyttöä on kiusattu niin koulussa, vapaa-aikana kuin leirilläkin. Kiusaaja-Måns saa aina käännettyä kaikki muut lapset puolelleen ja Mirelaa vastaan. Lasten elämä on raadollista.Tähänkin sekasotkuun Maria joutuu mukaan omien lastensa myötä.

Sitten on myös menneeseen aikaan sijoittuva juoni. Natsi-Saksan aikaan Gotlantiin paenneita juutalaisia ja rakkaussotkuja. Vanha saksalaissotilas murhataan kotonaan ja monilla tuntuu olevan salaisuuksia.

Ihan ok dekkari, josta on jotenkin todella vaikea kirjoittaa mitään. Tasapaksu? Ihan taattua Anna Janssonia kuitenkin. Miksi tuntuu, että olen lukenut näitä natsihistoriaan meneviä menneisyyspläjäyksiä nyt jotenkin erikoisen paljon...

Roslund & Hellström; Kolme minuuttia

Olen lukenut aikaisemmin Roslund & Hellströmin Kolme sekuntia ja se toimi jo yksittäisenä romaaninaankin. Kolme minuuttia on jatkokertomus sille, mitä Kolmen sekunnin jälkeen tapahtui. Ei ehkä ihan yhtä hyvä ja koukuttava, mutta kyllä nyt on vertailukohdekin korkealla. Silti Kolme minuuttia  oli jännittävä ja mielenkiintoinen selvitymistarina huumerikollisessa Kolumbiassa, vehkeilyä harrastavassa USAssa ja Ewert Grensin Ruotsissa. Piet Hoffman on soluttautunut Kolumbian huumekartellin maailmaan ja haluaa ostaa sieltä poispääsyn vasikoimalla pahat pojat. Vaan kun omakin palli tutisee. Iso Paha Amerikka ei niin vaan lotkauta korvaansa jollekin ruotsalaishyypiölle, joka on joutunut kovan luokan tappolistalle. 
Muutama yäääk... ällöttävä kidutuskohtauksen kuvailu veti housunpuntit vähän velliksi...

Hauska nippeli: Ewert Grensin ihastuminen Kolumbialaisissa kahviloissa tarjottavaan aitoon Kolumbialaiseen kahviin ja muihin paikallisiin juomaherkkuihin. Tästä pidin.

- - - 

(Koska Photobucketin ominaisuus jakaa kuvia ulkopuolisille saiteille on muuttunut maksulliseksi, suurin osa vanhoista kuvista on kadonnut tästä blogista. En usko, että uploadaan kuvia uudestaan, koska lähinnä tämä toimii lukutilastona itselleni eikä blogissa varmaan kauheasti tästä syystä mieltään pahoittavia vierailijoita käy. Kärsin täydellisestä blogiähkystä, mutta rakastan tilastoja ja listoja, joten en voi tämän kirjablogin kanssa luovuttaa.)

Nele Neuhaus; Lumikin on kuoltava

Tobias on istunut tuomiota kahden nuoren tytön murhasta ja kirja alkaa siitä, kun hän vapautuu vankilasta. Vanha lapsuudenystävä, joka on menestynyt ja rikastunut omassa elämässään, tulee hakemaan Tobiaksen vankilan porteilta. Paluu kotikylään ei kuitenkaan ole helppo. Murhattujen tyttöjen perheet asuvat seudulla edelleen ja Tobiaksen vanhemmilla on ollut äärimmäisen rankkaa murhaajapojan vanhempina. Tobiaksen uuden elämän alku vaikuttaa ankealta.

Sitten Tobiaksen äiti tönäistään kävelysillalta liikenteen sekaan. Kylässä ajatellaan, ettei syyllistä tarvitse kaukaa hakea. Tobiaksen sietää saada opetus, lynkkaajat ovat valmiina. Melkein jokaisella seudun perheellä onkin omat salaisuutensa, joita alkaa pikkuhiljaa paljastua Pia Kirchhoffin ja Oliver bon Bodensteinin tutkiessa tarinaa. Jos Tobias onkin syytön, kuka on syyllinen?

Kirja oli välillä todella väkivaltainen ja raaka, mutta ei niin että olisi ollut vaikea lukea. Tai ainakaan melkein. Ehkä vähän... Mutta jännitystä ainakin riitti! Tämä oli huomattavasti normaali-dekkaria jännittävämpi ja karmivampi. Se tunne, kun juonta kehitettiin siihen suuntaan, että kohta tapahtuu jotain pahaa.. ja samalla toivoi, että voi kun ei tapahtuisi.