Noitavasarassa seikkailee osin Majakkamestarin tyttärestä tutuksi tulleita henkilöitä, mutta minulta meni vähän aikaa tajuta se. Sen verran kauan on tuon edellisen kirjan lukemisesta. Mutta tällä kertaa en mennyt sekaisin runsaasta henkilömäärästä ja pysyin paremmin kärryillä siitä, kuka kukin on.
Keskiaika-larppaajien keskuudessa tapahtuu murha jos toinenkin ja vanhalta uhripaikalta löytyy päätön ruumis. Toisaalla vanha rouva löytää omasta puutarhastaan pään. Kirjassa käydään myös todella ahdistavissa takautumissa, niiden lukeminen oli kovin rankkaa, huh-huh. Ihan ensimmäisen tällaisen takautuman kohdalla alkoi tuntua, että kirja jää siihen ja nyt en pysty lukemaan enempää. Kannatti kuitenkin jatkaa, täsä kehkeytyi ihan näppärä teos, Majakkamestarin tytärtä vakuuttavampi.
Mä tykkäsin näistä molemmista tosi paljon. Oikein oivallista ilta-ajanvietettä!
VastaaPoistaJuu, nää on! En malttaisi odottaa, että saan lisää Rosmanneja käsiini.
Poista