Nyt olen sen päättänyt. Otan nämä Pakkaset toiselle kierrokselle, jätän vain nämä viime vuosina lukemani pois. En kuitenkaan muista mitä niissä vanhemmissa tapahtui ja kuka oli murhaaja...
Toinen kerros kuvaa taas kourallista helsinkiläisasukkaita arjessaan. Suhdekiemuroita, avioeroja, uusia vaimoja, naispappeja, heikkohermoisia tyttäriä ja homomiehiä. Helppoa settiä lukea, joskin kaava on aina aika sama. Hui hai, sillä mitään väliä. Anna Laine on kyllä vähän ärsyttävä; pitkä ja hoikka ja voi syödä niin paljon kuin tahtoo lihomatta. Sellaista ei ole helppo kestää.
Yksi tärkeä huomio, josta haluaisin keskustella enemmänkin: miksi ihmeessä Anna Laine (Outi Pakkanen) laittaa kauralastuihin leivinjauhetta!? Niihin ei tule leivinjauhetta. Leivinjauheen on tarkoitus nostaa ja kohottaa, kauralastujen tulee olla littanoita. Leivinjauheella ei ole mitään tekoa kauralastujen kanssa, kokeilkaa vaikka.
Ja jos tämän romaanin pitää myös olla jokin ruoka, niin tietenkin tämä on kauralastuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti