Michael Connelly; Luottamuksen hinta

Harry Bosch tutkii kahta eri kuolemantapausta Luottamuksen hinta –romaanissa. Toinen niistä on vanha seksuaalimurha, raaka ja sanoinkuvamaton, joka saa konkaripoliisitkin pois raiteiltaan. Toinen on jo monessa romaanissa tutuksi tulleen Irving Irvingin pojan kuolemantapaus. Pakkaa sekoittaa taas kerran poliisilaitoksen sisäinen byrokratia ja poliittinen peli, kuten aina näissä Connellyn dekkareissa. 

Ajattelua herättävää: amerikkalainen tapa (?) viettää työpaikalla aikaa iltakahdeksaan, -yhdeksään, - kymmeneen… saakka, viedä kotiin  noutoruokaa ja ruokkia kotona majaileva teini-ikäinen sillä. Siis missä vaiheessa näillä ihmisillä on omaa elämää? Viikonloppuisin? Miksi minä olen jo aivan puhki iltapäivällä kello neljä oman työpäiväni päättyessä? Ei tulisi mieleenkään sen jälkeen lähteä kenenkään kanssa ravintolaan tai haastattelemaan asiakkaita naapurikaupunkiin.

Pirkko Arhippa; Buumimurhat

Buumilaakson perustaminen saa vanhustenkerhon sekaisin. Idyllinen luonnonkaunis Ailoksen saari aiotaan tuhota rakentamalla se turistikäyttöön, autoille, buumeille, kioskeille, buumimamman letunpaistolle. Ei! Vehkeilyä, vanhukset päättävät. Kunnanisien ja päättäjien kieroa toimintaa. Ei ole varmasti niillä puhtaat jauhot pussissa. Vaan mitäpä vanhukset buumeille voi? Pääsevät sentään Ruotsin kuninkaallisia katsomaan.

Pia Pohjakallio vanhusten kerhon sihteerinä on aitiopaikalla, kun murha tapahtuu.

Kirjassa hyvää: vanhukset. Tykkäsin tästä.

Peter James; Kuolema kulkee kannoilla.

Tällä kertaa kadonnutta Sandy-vaimoa ei etsitty yhtä intensiivisesti kuin kahdessa aikaisemmassa lukemassani kirjassa (tosin näiden kirjojen keskinäisestä järjestyksestä en ole ollenkaan varma - tämä on sarjan kuudes). Mutta nyt sitä ei tarvinnut tehdä, sillä tarina eteni kahta eri aikaa ja toisessa Sandy oli vielä läsnä. Kenkäaddikti raiskaa naisia menneisyydessä ja nykyisyydessä. Lukijalle ei valkene oikea tekijä, ennen kuin kirjan lopussa. Hyvä niin. Tai no, kyllähän sen saattoi jo arvata =).
Jamesin kirjoissa on yksi mielenkiintoinen piirre, josta en niin pidä: kirjailija esittelee tutkintaa suorittavat poliisit aika ajoin. Useassa kirjassa samat tutkijat ja samoin sanoin. Näiden kokoa, hiustenväriä, ominaisuuksia, perhesuheita... Ja tästä huolimatta nämä hahmot jäävät aika vieraiksi, asiat eivät etene. Poliisit eivät kehity yksityiselämässään, tosin sitä yksityiselämää ei oikein kuvatakaan. Jokin tässä junnaa paikoillaan.

Pirkko Arhippa; Kuoleman koordinaatit

Pitkästä aikaa vähän mukavampi Arhippa. Komisariona Sami Mattila ja tyttöystävä Pia Pohjakallio, joka käytyään matkanohjaajakurssin saa pestin Antarktikselle suuntautuneeseen seuramatkaan. Mukana myös Samin tytär Miira. Erikoinen asetelma, tällaisesta matkasta en olekaan ennen lukenut. Siis plussaa!
Laiva on Anton Ivanov ja seurue ylikansallinen, joskin kirjassa seurataan lähinnä suomalaisia. Kun yksi matkustajista kuolee, kukaan ei epäile, että kuolemassa olis mitään epäilyttävää. Paitsi Pia. Eikä vielä toisenkaan matkustajan kuollessa. Sen sijaan Pia epäilyksineen joutuu hyljeksityksi. Mokoma  suomalais-hysteerikko.
Tämä menee ihan matkakertomuksesta, sen verran kivan tarinan kirja kertoo. Kuolemantapaukset selvitetään vasta myöhemmin.

Ja koska minulla on selvittämättömiä ristiriitoja Arhipan tekstin kanssa (jotka osittain riemastuttavat minua, osittan jurppivat, osittain huvittavat...) niin tässä tämänkertainen:

Kun laiva ankkuroituu mantereen/jäätikön oheen ja ihmiset noudetaan napakävelylle/retkelle/mantereelle tutustumaan, heidät noudetaan ZODIAKEILLA! Minun piti ihan googlettaa, mitä nämä zodiakit ovat, sillä lähinnä tuli mieleen horoskooppimerkki/sarjamurhaaja/kauhuelokuva/rock-yhtye. Wikipedia tiesi sitten myös mainita, että Zodiac on myös kumiveneiden valmistaja. Jotain tällaista arvelinkin. Mutta MIKSI oi MIKSI kumiveneitä nimitetään zodiakeiksi, kun se on vain valmistajan nimi. Eihän kahvinkeittimiäkään kutsuta Brauneiksi? "Laitoin tuossa kahvit tippumaan Braunista - kohta juodaan pullakahvit".
Käytetäänkö jossain päin (Suomea??) ihan oikeasti zodiakkia kumiveneen synonyyminä? Kumivenepiireissä, joista en tiedä mitään? Tunnustan kyllä, että tällainen ominaisuus esiintyy joskus esim. kun puhelinta nimitetään Nokiaksi (tai kumisaappaita Nokialaiksiksi  =).

Mari Jungstedt; Neljäs uhri

Pankkiryöstö keskellä päivää ja pakoauto ajaa pienen tytön päälle. Ryöstäjät pakenevat. Tässä lähtökohta, josta Anders Knutas alkaa selvittää mitä tapahtui. Poliisitutkinnan lisäksi seurataan yhden ryöstäjän tarinaa lapsuusvuosista ryöstöpäivään. Niin ja tietenkin myös Johan –toimittajan ja tämän uusperheen arkea, mikä on mielestäni ollut aina vähän turhaa.

Pankkiryöstön lisäksi tapahtuu pian myös murha, tietenkin.

Neljäs uhri on vaivaton ja keveä dekkari, kuten jungstedtit aina. Eipä nouse mihinkään kauhean korkeisiin sfääreihin, mutta mukaansatempaavasti kirjoitettu.

Tällä kertaa Knutas kokee myös aviollisia ongelmia, sillä vanha kunnon Line –vaimo muuttaa työn perässä kotimaahansa Tanskaan. Voi kurja, minä niin tykkään Linestä. Tai oikeammin Knutaksen ja Linen avioliitosta. Voisiko joku kertoa tälle haihattelija-poliisille, ettei se vaihtamalla parane.