Perillinen oli mielestäni ehkä heikointa Läckbergiä. Alussa talosta löytyy kärpästen pahoin syömä ruumis, kun pari poikaa murtautuu taloon. Vainaja on tuttu Patrikin vaimolle Ericalle, sillä tämä on historia-harrastaja ja Erica on vienyt vanhempiensa jäämistöstä löytämän sota-ajan kunniamerkin tutkittavaksi miehelle. Patrik on isyyslomalla, tai on ainakin olevinaan, mutta poliisi hänessä ei jätä rauhaan. On pakko vähän tutkia murhaa.
Menneisyydestä löytyy traagisia tapahtumia, kaikki saa lähtönsä sieltä. On natseja ja juutalaisia, nuorta rakkautta, petosta ja mustasukkaisuutta. En arvannut lopputulosta, enkä ihan hirveästi pitänyt kirjasta. Erican ja Annan äidin merkillinen kylmyys lapsiaan kohtaan, joka on tullut esiin aikaisemmissa kirjoissa, saa tässä kirjassa selityksensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti