Aika ovela pakkaus oli tämä Tappajan katse, joka ei ollut mitenkään jatkoa edelliselle Hautanummi-kirjalle, mutta tapahtumapaikka oli sama ja Hautanummesta tuttu Steven Lamb esiintyi ohimennen tässäkin kirjassa. Tapahtumapaikka, Exmoor, on mielenkiintoista seutua. Sielläkin sataa lunta ja kärvistellään talvipakkasesta, kuten meillä Suomessa. Mutta kuten suomalaista aina hämmästyttää: autot eivät taida pysyä lumisilla teillä missään muualla kuin Suomessa. Vaikka olisi kuinka talvi, niin liekö talvirenkaita tunneta tai eikö niitä käytetä. Ja tämä ei ole ainoa kerta, kun kirjallisuudessa mennään pitkin ojanpohjia ja aitoja lumisilla maanteillä. Ihme pösilöitä. Onneksi me ollaan suomalaisia. Muuten Exmoorin tunnen lähinnä exmoorinponeistaan, näin heppatyttönä tämäkin on tunnustettava.
Jonas Holly on pikkuisen Shipcottin kaupungin poliisikonstaapeli ja ehdottomasti liian tottumaton hoitamaan murhaa. Tästä syystä suuren maailman tutkijatiimi tulee ja talloo Hollyn varpaille. Ms-tautia sairastava Lucy-vaimo on varmaan toista mieltä. Mikä mielenkiintoinen verkko. Näppärä pikkuteos, joka pyrki ihan herättelemään tunteita. Kas vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti