Nyt oli ihan toista sarjaa, kuin edellinen yrittämäni Adler-Olsen. Aivan laatutavaraa, joskin en aina ymmärrä päähenkilöiden tutkijoiden ratkaisuja. Jotain vähän outoa heidän persoonissaan, ajattelussaan ja tavassaan toimia =). Tässä kirjassa ei ehkä ollut niin paljon rivien väliin kätkettyä huumoria, kuin jossain Adler-Olseneissa, vaan eipä aina tarvitse ollakaan. Tai sitten se, mikä yritti olla huumoria, oli niin osoittelevaa, ettei siihen oikein pystynyt suhtautumaan mitenkään. Viittaan tällä erään avustajan skitsofreeniseen henkilöllisyyteen...
No mutta tässä kaksi jehovantodistaja-poikaa kidnapataan eikä heillä ole muuta mahdollisuutta hakea apua, kuin kirjoittaa pulloposti. Joka löytyy sitten 20 vuoden kuluttua. Tarinassa kulkee myös hyytävä sadisti mies/alistuva vaimo -teema, yök sentään. Sanoisin, että tämä tarina menee sinne ihan Adler-Olsenin asteikon yläpäähän. Mahdottomasti tykkäsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti