Olen pitänyt näistä Nora Robertsin vähän vakavammin otettavista seikkailullisista romaaneista, toisin kuin kevyistä romanttisista hattaroista. Tämä oli vähän siltä väliltä. Romantiikkaa mahtui mukaan ja jännitystäkin. Ärsyttävästi kirjan kannessa on vaaleahiuksinen sankaritar, kun mielestäni kirjan Lil Chance oli kyllä mustatukkainen.
Jännitysnäytelmän miljöö on Etelä-Dakotaan perustettu villieläinpuisto, joka auttaa haavoittuneita ja lemmikkeinä pidettyjä petoeläimiä tarhaamalla nämä luonnonmukaiseen elinympäristöön. Vaikka kuinka hyvä tarkoitus, niin en pidä eläintarhoista. En tässäkään tarkoitusperässä. Olisiko kuitenkin parempi lopettaa strippiluolassa huumattuna elänyt ja varmasti täysin vinoon kasvanut tiikeri.
Lil Chance on puumanainen. Ei siten, kuten olemme tottuneet termin käsittämään, vaan Lil tuntee erikoista rakkautta nimenomaan puumiin. Ja rakastaa luontoa, rakentaa villieläinpuistoa, harmittelee raha-asioiden kanssa. Sydänten särkijänä toimii Coop. Mitenköhän rakkaustarinan käy... varsinkin kun seudulla vaanii mielipuoli vainoaja...
Erikoista: fanaattisena lintuihmisenä sain erikoisia värinöitä kirjassa mainitun punarintarastaan takia. Pohjois-Amerikassa todella elää punarintarastas, vau! Olin jo pelästyä, että suomentajalle on käynyt erhe ja hän on sotkenut punarinnan ja punakylkirastaan keskenään, mutta onneksi näin ei ollut. Olen aina intohimoisen valmis ottamaan kaikki lintu-uutiset ja lintuopit vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti