Arnaldur Indriðason; Muistin piinaamat

Toisin kuin edellisessä kirjassa Varjojen kujissa, tässä päästiin taas Erlendurin kelkkaan murhatutkimuksen parissa. Erlendurin ja tämän pomon Marionin. Ja jälleen on samanlainen kaava: tutkittavaksi tulee niin nykyaikaan, kuin menneisyyteenkin sijoittuva rikos. Tai jälkimmäisestä ei edes tiedä, onko se rikos vai pelkkä katoaminen.

Nykyajan kuolemantapauksessa vainaja löydetään lammesta ja pian käy ilmi, että uhri on pudonnut jostain hyvin korkealla. Poliisikumppanit aloittelevat tutkimuksia amerikkalaisen tukikohdan lentokonehallista. Asian tutkimista vaikeuttaa se, että islantilaisilla ei ole mitään asiaa amerikkalaisten tukikohtaan tai sen maaperälle, vaikka Islannissa ollaankin. Islantilaispoliisien pitää liikkua amerikkalaisen valvojan seurassa.

Amerikkalaisilla oli omia kyliä, baareja, kauppoja, joihin islantilaiset tarvitsivat ns. sponsorin, jotta pääsivät sisään. Tämä oli mielenkiintoista.

Dagbjört –tytön muinaista katoamista Erlendur taas selvittää ihan oman mielenkiintonsa vuoksi.

Luin nämä kaksi dekkaria peräjälkeen; Varjojen kujat ja Muistin piinaamat. Kummassakin kaksi eri aikaan sijoittuvaa tapausta, kummassakin käsitellään amerikkalaisten tukikohtaa Islannissa. Siis mitä ihmettä; en edes kyllästynyt aiheeseen! Ihan kevyesti meni kaksi näin samanlaista tarinaa peräjälkeen enkä edes sotkenut näitä jälkeenpäin tosiisinsa. Pidin kummastakin.