Varjojen kujissa kulkee kaksi eri aikakauden juonta
yhtä aikaa. Nykyajassa on sänkyyn kuollut vanhus, vanha poliisi Thorson, joka tutki
vuosikymmeniä sitten nuoren tytön murhaa. Tapauksessa oli jotain
epäselvää. Vuoteen 1944 taas sijoittuu juoni tästä elokuvateatterin takaa löytyneestä
murhatusta tytöstä, Rosamundasta.
Nykyhetkessä eläkkeelle jäänyt poliisi Konrad alkaa tutkia
kumpaakin kuolemantapausta, jotka liittyvät toisiina. Vaikka vuosikymmeniä sitten tehtyyn murhaan syyllinenkin on
löydetty, tutkinnassa on jotain jäänyt kesken ja tehty vääriä johtopäätöksiä.
Tällä
kertaa Indridasonin dekkari ei kertonutkaan tutummasta etsivästä Erlendurista, vaan remmissä on uusi tuttavuus Konrad.
Vaihteeksi ihan virkistävää näin.
Kirja opettaa paljon Islannista, melkein niin, että
haluaisi lukea lisää. Minulle ainakin on ihan vierasta amerikkalaisten
joukkojen sijoittaminen Islantiin, islantilaiset kansantarut piilokansasta ja vaikkapa
islantilainen rakennuskulttuuri menneinä aikoina. Islantilaiset köyhemmän
kansan talot kuvataan melko vaatimattomina. Ei ehkä ihan aaltopeltiä, mutta ei
paljon puutukaan. Yksinkertaiset ikkunalasit ainakin. Ja sentään Islannissa.
Hirveän mielenkiintoista…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti