Toisessa Anna-sarjan romaanissa herttainen päähenkilömme
on palannut oppineena (16 - 18 -vuotiaana!) neitinä takaisin Avonleaan ja aloittaa nuorena
opettajattarena. Kirjassa kuvataan Annan suhdetta muutamiin koululapsiin,
toisiin enemmin ja toisiin vähemmin. Nuoren opettajan ennalta luovat
ihanteelliset periaatteet saattavat pikkuisen romuttua, kun tosi paikka töissä
alkaa.
Anna ei ole enää rasavilli tytönheitukka, vaan nyt on aika
ensimmäisille aroille romanttisille tunteille. Avonleassa kohdataan melkein häväistysjuttukin,
kun poikamiehenä esittäytyneen naapurin vaimo tuleekin yllättäen kylään. Ja
häät, kun kauan toisiaan haikaillut pariskunta saa toisensa. Voi tuota aikaa;
1800 – 1900 vaihde Kanadassa Prinssi Edwardin saarella!
Kirjan lopussa Annasta tulee taas opiskelija; hän jatkaa
seminaariin ja aikoo saada kaikki kunniamaininnat ja stipendit.
Anna-kirjat ovat kyllä aika hupsuja =). Varmasti luen
seuraavankin, vaikka en nyt ihan kauheasti näistä pidäkään, ovat niin hellanlettusia ja vanhanaikaisen tunteellisia. Lyö vähän yli tällaisesta paatuneesta dekkaristista.