Karin Slaughter; Hyvä tytär

Harvasta kirjasta (siis ei koskaan ennen mistään) olen nähnyt mitään unia. Koska en näe unia, eli siis en muista nähneeni. Enkä myöskään koskaan näe painajaisia. En nytkään, en varsinaista painajaista, mutta näin unta, jossa oli selvästi jotain tästä kirjasta. Siinä unessaani jouduin luennolle, jolla kuulin inhottavia asioita. Vähän sellaisia asioita, joita tässä kirjassa tapahtui. Joten kyllähän tämä jotenkin vaikutti.
Kirjan tapahtumat ovat siis hyvin raadollisia ja raakoja. Slaughter on raaempi kuin koskaan. Hyvä tytär on perhedraama, jossa suurimmiksi kärsijöiksi joutuvat tytöt Sam ja Charlie. Heidän isänsä Rusty on asianajaja, joka puolustaa rikollisia, huumediilereitä, raiskaajia, ryöstäjiä, kaikkea sellaista alempaa luokkaa, jota kukaan muu ei suostu puolustamaan. Tämä sakki ei tiettävästi ole kovin helppoa käsitellä. Jotkut asiakkaista haluavat kostaa...

Ei hitsi, olettehan varmasti kaikki lukeneet Pat Conroyn Vuorovetten prinssin? Jos joku ei ole, niin herrajumala nyt on korkea aika korjata asia!! Siinä vasta kirja. Kuten koko Pat Conroyn tuotanto.

Samuel Björk; Minä matkustan yksin

Minä matkustan yksin -dekkarissa metsästä löytyy nukenvaatteisiin puettu hirtetty alle kouluikäinen tyttö. Tytöllä on kaulassa lappu, jossa lukee ”minä matkustan yksin”. Tämä ei jää ensimmäiseksi yksin matkustavaksi tytöksi, uhreja löytyy myös lisää. Lopulta uhan kohteeksi joutuu poliisin, Holger Munchin oma tytär.

Munch ja Mia Kruger aikovat selvittää murhaajan.

Dekkari oli kiehtova, jännittävä ja koukuttava. Takakannessa tätä verrattiin Silta-sarjaan ja Miaa verrattiin Sillan ongelmaiseen Saga Noreniin. No, se oli liikaa. Mian ongelmat oli mielestäni vähän liikaa, liian päälle liimattuja ja alleviivattuja. Niissä oli vähän liikaa Saga Norenia. Toisaalta Sagassakin oli vähän liikaa Saga Norenia, joten… ehkä kaipaisin hieman hienovaraisempia ja rivienväleistäluetumpia ongelmia.

Mutta ehdottomasti dekkari, johon jäi koukkuun ja tätä on saatava lisää.

Harlan Coben; Petät vain kerran

Maya Burkett on Irakin sodan aiheuttamista traumoista kärsivä ex-sotilas, joka on jäänyt pienen tyttärensä kanssa kahden. Hänen miehensä on ammuttu Mayan silmien edessä heidän ollessa puistokävelyllä. Mutta sitten tapahtuu jotain todella omituista: Mayan kodin piilokameran kuvassa vainaja näkyy erinomaisen elävänä. Miten tämä on mahdollista? Uskooko kukaan Mayaa, vai pidetäänkö häntä hulluna? Painajaisineen ja harhoineen Maya on kuitenkin tiettävästi hyvin pahoin traumatisoitunut sodan tapahtumista.

Loppuratkaisu oli vähän plääh – pliisu, tylsä, muka-nerokas vaikka aivan varmasti sellainen, ettei sitä ihan heti olisi uskonut. Olisi ollut jotain kivempaa =). Seuraava Harlan Coben on jo lainassa...

Markku Ropponen; Kuhala ja viimeinen kesävieras

Yksityisetsivä Kuhala selvittää kultasepän murhaa, rakennustyömaalta varastettuja työkaluja ja yllättäen kohta myös toista murhaa. Virta vie hänet mukanaan itänaapuriin Petroskoihin saakka sikäläisiin reiveihin. Vain gekot jäävät odottamaan omistajaansa koto-Suomeen. Napakka dekkari, harmi etten ole löytänyt ensimmäistä Kuhala-osaa kirjastosta, vaan pitää jatkaa uudempiin. Tykkään näistä kovin.