Taivaanpallo on yksi viime aikojen eniten somessa pulinaa aiheuttanut kirja. Ja se on nimenomaan aiheuttanut ihastunutta pulinaa, en muista olisiko negatiivista huomiota tullut yhtään? Minäkin ihastuin kirjaan sen puolivälin jälkeen, mutta alku lähti kauhean hitaasti liikkeelle. Mietin siinä monta kertaa, että pitääkö tämä nyt jättää kesken...
Olli Jalosen kieli oli tässä aika taiteellista tajunnanvirtaa. Minkälaisen vaikutuksen kirja olisi tehnyt täysin tavallisena kertovana proosana, olisin ehkä tykännyt siitä enemmän? Siitä olisi tullut mieleen menneiden vuosikymmenien poikien seikkailukirjat. Mutta tässä nyt oli erilainen ratkaisu.
Kirjan päähenkilö Angus asuu Saint Helenan saarella perheensä kanssa, eletään 1600 -lukua. Ajassa kuohuu; uskonto ja taikausko, orjuus, ahneus, vaihtuvat itsevaltiaat kuvernöörit... tavallisen maanviljelijän elämä on vähintään hankalaa. Angus toimii saarella vierailevan herra Halleyn (kyllä - sen kuuluisan komeetan löytäjän!) apupoikana ja myöhemmin matkustaa laivalla Lontooseen tämän tykö. Hänellä on tärkeä sanoma vietäväksi emämaahan; Saint Helenan asiat täytyy laittaa kuntoon, tavallinen kansa kärsii, eikä matkustuslupia anneta.
1600-luvun astronomia ja matematiikka oli kiehtovaa, kyllä tämä alun tahmeudesta huolimatta on kirja, joka kannattaa lukea. Kirjalle on jo ilmestynyt jatko Merenpeitto, kaipa sekin on pakko joskus ottaa käsittelyyn, täytyyhän nämä tarinat saattaa loppuun ja Taivaanpallo loppui juuri sopivasti siten, että se vallan petasi uuden tarinan eteensä.
Olli Jaloselta olen aiemmin lukenut vain Poikakirjan, josta pidin todella kovasti ja yritin Kenen kuvasta kerrot -romaania, mutta siitä en pitänyt ja jäi kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti