Vuosia sitten uutisoitiin ihan oikeasti sellaisesta vastenmielisestä rikoksesta, joka tässä oli pienenä sivujuonen pätkänä. Se ylittää kaikki mahdolliset ja mahdottomat oksettavuuden rajat. Mietin, onko kirjailija saanut kimmokkeen kyseisestä uutisesta, se ei nimittäin jätä ketään kylmäksi. En avaa asiaa enempää siltä varalta, etten vaan pilaisi kenenkään lukunautintoa.
Minä en saanut minkäänlaista lukunautintoa Paviaanivarkaudesta. Päähenkilö on Amanda; poliisi, jota sisaren itsemurha on jäänyt kalvamaan. Hän haluaa selvittää omin päin, miksi sisar päätyi itsemurhaan. Syynä täytyy olla joko kollega Magnus tai sitten arabi-rikollinen Adnan.
Kirjassa oli myös inhottavaa perheväkivaltaa, jota ei edes oikeastaan jaksaisi lukea. Ja sitten koko kirjan läpi minua ärsytti, miksi Amanda sieti Adnan Nasimia. Aluksi hän tietysti halusi soluttautua miehen lähelle, jotta pääsisi selville sisarensa kohtalosta. Mutta suhde muuttuikin syvemmäksi ja se oli hyvin epäuskottavaa. Kaikki oli todella vastenmielistä. Osittain pakotin itseni lukemaan tämän sen takia, että ilmeisesti Larssonin seuraava kirja on parempi. Toivon sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti