Vuoden 2020 lukutilastot

Takana on ihan mahtava lukuvuosi! Vuonna 2020 elämäntilanteeni oli sellainen, että saatoin lukea aivan ahmimalla ja addiktoituneena niin paljon kirjoja, kuin ikinä vaan halusin. Aina sellainen ei ole mahdollista ja uskon, ettei ensi vuodesta ole tulossa läheskään yhtä hyvä lukuvuosi. Muulla tavoin toivottavasti vähintään yhtä hyvä, ellei parempikin vuosi.

Vuonna 2020 luin yhteensä 180 kirjaa. Goodreads –sivusto osaa kertoa minulle, että se muodostuu yhteensä 67616 luetusta sivusta. Näin ollen keskiarvoltaan kukin kirja sisälsi 375 sivua.

Eniten kirjoja luin tammikuussa (25 kpl) ja tahti hidastui pitkin vuotta siten, että joulukuussa luin vain 5 kirjaa. Mikäli trendi on nyt mennyt 5 – 6 kirjan kuukausivauhtiin, niin uskallan ottaa ensi vuoden haasteekseni vain 75 kirjaa. Saa nähdä täyttyykö edes se, toisaalta vuoden alussa kirjahaasteet kuten Helmet ja Popsugar innostavat kovasti lukemaan. Sehän on kuin palapeliä tekisi; etsiä sopivia kirjoja haastekohtiin. Niin, olen muuten myös innokas palapelien tekijä.

Vuoden 2020 tilastoa:

Lyhyin lukemani kirja oli George Orwellin Animal Farm (120 sivua) ja pisin kirjani oli Alexandre Dumas’n Kolme muskettisoturia (960 sivua).

Vuoden saldo 180 kirjaa jakautui seuraavasti:

Naiskirjailijoita 108

Mieskirjailijoita 72

Suomalaisia 68

Ulkomaalaisia 112

Dekkareita 104

Äänikirjoja 6

E-kirjoja 35

Anna Jansson; Musta perhonen

 Musta perhonen kuuluu Maria Wernistä kertovan sarjan keskelle, mutta on suomennettu vasta myöhemmin. Johtuneeko sitten siitä, että päähenkilö ei tässä ollut Maria Wern itse, vaan Per Arvidsson. Ja olipa raikas poikkeus. Pidin taas tästäkin Janssonin dekkarista. Nyt avattiin vähän Arvidssonin menneisyyttä Örebrossa samalla kun tutkittiin tuho- ja murhapolttojen sarjaa. Tämä oli taas tehokasta jännitystä, nyt onkin vietetty taas suurenmoisia joulunpyhiä leppoisten murhadekkareiden seurassa. 

Jääköön tämä dekkari vuoden viimeiseksi kirjaksi. Tällä hetkellä on kolme muuta kirjaa kesken, mutta hidastelen niitä vähän pakostakin, kun e-kirja-palveluni tämän hetkinen ilmainen kuukausi loppuu tänään enkä ehdi lukemaan kirjoja loppuun.

Anna Jansson; Viimeiset sydämenlyönnit

 Joulukuun kolmas Jansson. Ja ihan yhtä hyvä kuin pari edellistä, mutta kuuntelin kirjan äänikirjana enkä pidä lukijan liiallisesta eläytymisestä ja näyttelemisestä. Mutta kun olen näitä nyt useita peräkkäin kuunnellut, niin ehkä alan vähän tottua näyteltyyn replikointiin. Vaikka pidän sitä ärsyttävänä edelleen, niin kestän sen kuitenkin hammasta kiristellen.

Maria Wern, Per Arvidsson, Tomas Hartman ja kumppanit saavat tutkittavakseen omituisen katoamistapauksen, joka on jollain lailla yhteydessä teltassa leiriytyvään mieheen. Kadonneella naisella on diabetes ja sydänsairaus, joten huoli on suuri. Myös Arvidssonin tyttärellä on sydänsairaus ja Per joutuu olemaan paljon poissa töistä huolehtiakseen tyttärestään. Pian lomamatkalle suuntaava perhe löytää naisen ruumiin ojasta. Juonen kulku meni osittain epäuskottavuudenkin puolelle. Minua jäi ihan pikkuisen häiritsemään se, miksi villisika oli kuollut muka juuri ulko-oven eteen niin, ettei oveakaan saanut auki. Eihän niin voi oikeasti käydä.

Anna Jansson; Sokea hetki

 Jatkoa Maria Wernin sarjaan. Tässä kirjassa Marian kollega Jesper Ek joutuu pulaan rakastuttuaan ja aloitettuaan seurustelun uuden rakastettunsa kanssa. Marian tiimi ei voi tutkia rikosta, joka koskee hänen läheistä työtoveriaan. Vahvistukseksi saapuu vähän epätoivottuja poliisi-kollegoita. Kirjan toinen rikos tapahtuu Lärbon pappilassa, josta nuori pappi Alva katoaa. Yllättävää kyllä näillä kahdella rikoksella tuntuu olevan jotain yhteistä.

Jälleen yksi tasalaatuinen Jansson. Vielä on kaksi lukematta. Viimeinen osa ja yksi väliosa.

Anna Jansson; Katseelta kätketty

 Maria Wernin ja Björnin uusioperheen Hampus -poikaa puukotetaan rannalla. Kuvioissa ovat jälleen huumekaverit Hampuksen menneisyydestä. Ja näillä kyseisillä kavereilla saattaa olla tekemistä myös muiden iljettävien rikosten kanssa. Hartmanin tytär, Sofi, katoaa ja mökkinaapureilla sattuu tulipalo. Nyt oli monta lankaa tulessa. Tämä sarjan osa tuntui olevan parempi ja tiivistunnelmaisempi, kuin muutama aikaisempi. Taidan ottaa loppuvuoteen tällaisen Anna Jansson -spurtin ja nauttia helppolukuisista dekkareista.

Ann Cleeves; Kylmä maa

 

Näin vuoden loppua kohden lukuvauhti hidastuu kummallisesti - jos marraskuinen/joulukuinen lukuvauhtijatkumo jää voimaan, se tietää tilastollisesti ensi vuodelle vain 72 kirjaa! Mielenkiintoista. On ehkä aiheellista miettiä tavoitekirjamäärä.

Mutta nyt kävi niin, että "sairastuin" hirvittävään noidannuoleen tai mihin lie välilevypullistumaan ja olen neljä vuorokautta kierinyt tuskissani ja kärsinyt kaiket yöt sellaista leposärkyäkin, ettei pahemmin uni ole tullut silmään. En ole voinut istua lukemassa! Enkä ole ollut toistaiseksi mikään äänikirjojen ystävä; totesin nimittäin, että pystyn kuuntelemaan äänikirjoja vain silmät kiinni. Siis ihan mahdotonta sellainen, kun toiset iloisina kertovat kuuntelevansa kotitöiden lomassa, tiskatessa, lenkillä... Minulta puuttuu kai keskittymiseen tarvittava palikka päästä. No, eipä ole ikinä ennen äänikirjat olleet yhtä kaivattuja kuin nyt selkävammaisena. Oli ihan tuhannen taalan paikka, kun Storytel tarjosi myös meille vanhoille asiakkaille Black Fridayn tarjouksena ilmaisen kuuntelukuukauden. Ei olisi voinut parempaan ajankohtaan osua. Makaan kyljelläni vuoteessa lämpötyyny särkevän ristiselän ja reiden alla, napsin särkylääkkeitä, jotka eivät edes tehoa, ja kuuntelen äänikirjaa, kun muuta ei voi tehdä. Ensimmäiseksi Ann Cleevesiä.

Kylmä maa oli hyvä varmatasoinen dekkari, jonka tutut henkilöt olivat jo kuin ystäviä. Ei aina kuitenkaan ihan täydellisiä - edelleen pidän Pereziä vähän liian nössönä, kun edelleen haikailee kuolleen morsmaikkunsa perään, eikä suostu pääsemään tästä yli. Ja Sandy on edelleen ristiriitainen henkilö; ensin yhtä, sitten toista.

Tarina alkaa hautajaisten aikaan sattuneesta maavyörystä, jonka seurauksena tuntematon naishenkilö löytyy kuolleena. Kun naiselle lopulta löydetään nimi, sekin osoittautuu tekaistuksi. Osalla Shetlanninsaarten asukkaista täytyy olla yhteyksiä naiseen. Juoni oli helposti seurattava, miellyttävä ja kirja kulki hyvin eteenpäin.