Näin vuoden loppua kohden lukuvauhti hidastuu kummallisesti - jos marraskuinen/joulukuinen lukuvauhtijatkumo jää voimaan, se tietää tilastollisesti ensi vuodelle vain 72 kirjaa! Mielenkiintoista. On ehkä aiheellista miettiä tavoitekirjamäärä.
Mutta nyt kävi niin, että "sairastuin" hirvittävään noidannuoleen tai mihin lie välilevypullistumaan ja olen neljä vuorokautta kierinyt tuskissani ja kärsinyt kaiket yöt sellaista leposärkyäkin, ettei pahemmin uni ole tullut silmään. En ole voinut istua lukemassa! Enkä ole ollut toistaiseksi mikään äänikirjojen ystävä; totesin nimittäin, että pystyn kuuntelemaan äänikirjoja vain silmät kiinni. Siis ihan mahdotonta sellainen, kun toiset iloisina kertovat kuuntelevansa kotitöiden lomassa, tiskatessa, lenkillä... Minulta puuttuu kai keskittymiseen tarvittava palikka päästä. No, eipä ole ikinä ennen äänikirjat olleet yhtä kaivattuja kuin nyt selkävammaisena. Oli ihan tuhannen taalan paikka, kun Storytel tarjosi myös meille vanhoille asiakkaille Black Fridayn tarjouksena ilmaisen kuuntelukuukauden. Ei olisi voinut parempaan ajankohtaan osua. Makaan kyljelläni vuoteessa lämpötyyny särkevän ristiselän ja reiden alla, napsin särkylääkkeitä, jotka eivät edes tehoa, ja kuuntelen äänikirjaa, kun muuta ei voi tehdä. Ensimmäiseksi Ann Cleevesiä.
Kylmä maa oli hyvä varmatasoinen dekkari, jonka tutut henkilöt olivat jo kuin ystäviä. Ei aina kuitenkaan ihan täydellisiä - edelleen pidän Pereziä vähän liian nössönä, kun edelleen haikailee kuolleen morsmaikkunsa perään, eikä suostu pääsemään tästä yli. Ja Sandy on edelleen ristiriitainen henkilö; ensin yhtä, sitten toista.
Tarina alkaa hautajaisten aikaan sattuneesta maavyörystä, jonka seurauksena tuntematon naishenkilö löytyy kuolleena. Kun naiselle lopulta löydetään nimi, sekin osoittautuu tekaistuksi. Osalla Shetlanninsaarten asukkaista täytyy olla yhteyksiä naiseen. Juoni oli helposti seurattava, miellyttävä ja kirja kulki hyvin eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti