Samuel Bjørk; Susi

 Huh. On muuten vaikea aloittaa kirjaa, jonka nimi on Susi ja kannessa kuva sudesta! Sitä valmistautuu pelkäämään pahinta ja on varpaillaan koko ajan, että kirjassa viattomat eläimet joutuvat ajojahdin kohteeksi ja susi saa taas kärsiä. Mikä helpotus, että näin ei ollut. Kirjan pahis-hahmo on eräänlainen susi. Lasten ruumiita löytyy tapettujen villieläinten,  kettujen ja jänisten,  keskeltä. Ollaan palattu ajassa taaksepäin, sinne missä Mia Krüger ja Holger Munch tutkivat ensimmäistä murhajuttuaan ja rikoksia tutkiva ryhmä on vasta perustamisvaiheessa. Kirjan teksti on ihan nippa-nappa melkein tekotaiteellista vajaine riveineen ja tajunnanvirtoineen. Siihen tottuu kirjan edetessä. Tämä ei ole sarjansa paras kirja, mutta kohtuullisen hyvä silti.

Terttu Autere; Kuolema Eedenissä

 Kuolema Eedenissä on toinen osa lääninetsivä Kuikan murhatutkimuksia. Kirjassa eletään 1930-lukua ja tapahtumat sijoittuvat täysihoitola Eedeniin. Kirjan alussa tutustutaan lomailijoihin. Nämä meinasivat mennä minulta sekaisin siitä huolimatta, että alkulehdillä oli henkilöluettelo. Sitä joutuin selaamaan tiuhaan. Pidemmälle edetessä ihmiset alkoivat vähän selventyä ja saada persoonaa. Yksi majoittujista löydetään murhattuna. Lääninetsivä Kuikka joutuu kaivamaan syyllistä vanhojen henkilökohtaisten suhteiden ja menneisyyden tapahtumien avulla. Nostalginen pikkukiva dekkari, jossa jotenkin aikakausi häviää. Kirja voisi lähes tulkoon sijoittua vaikkapa 50-, 70- tai 90-luvulle. Tähän pitäisi nyt jotenkin saada se 30 -luku olemaan enemmin läsnä (vrt. Virpi Hämeen-Anttilan 20-luvun dekkarisarja Björkistä). Mietin olisiko 30-luvulla ollut sopivaa kahden naimattoman nuoren neitosen majoittuvan kahdestaan rantahotelliin ilman esiliinaa. Vieraat, miehet ja naiset, liikkuivat hotellin julkisissa tiloissa välillä uima-asuissa ja kylpytakeissa.  Ei ainakaan hienostopiireissä...

Inger Frimansson; Lintulapsi

 Justine Dalvikin tarina jatkuu Lintulapsessa. Kirjan sanotaan olevan itsenäinen osa Justine-sarjaa, mutta mielestäni aiemmat on ollut hyvä lukea ensin, tässä viitattiin niin paljon menneisiin. Kirjan päähenkilö on Justine Dalvikin sijaan teini-ikäinen sokea tyttö, joka haluaisi elämältä niin paljon enemmin, kuin mihin on mahdollisuus. Suhde äitiin on vähän hankala ja isä on kuollut. Siinäkin kuolemassa on jotain hämärää, mutta sitä paljastetaan lukijalle vain vihjaillen. Kaikki kirjan hahmot (ehkä sokeaa tyttöä lukuunottamatta) ovat aika karmaisevia ja tekojensa vaikuttimia on hirveän vaikea ymmärtää. Kaikki on vastenmielistä ja vähän ahdistavaa, kirjasta ei tule hyvälle mielelle oikeastaan edes lopussa. Kirjan lintukin ahdisti.

 Sielunkumppani on jo kymmenes osa Emma Sköld -sarjaa. Kirjan alussa Emma näkee kauhukseen sillalla itsemurhaa suunnittelevan nuoren naisen. Naisella on lapsi sylissään ja hän aikoo hypätä sillalta alas. Emmalle tulee kiire puuttua asiaan. Mitä on voinut tapahtua, kun äiti mieluummin surmaa itsensä ja lapsensa? Jäljet johtavat aborttia vastustavan järjestön jäljille ja sen johtohahmoihin, joilla on monia salaisuuksia kätkettävänään.

Elly Griffiths; Lyhdynkantajat

 Nummilla elää legenda lyhtyä kantavista hengistä, jotka houkuttelevat ihmisiä kadotukseen. Tällainen myytti saa tulta alleen, kun etsitään nuorten tyttöjen ruumiita puutarhoista ja hukkamailta. Vankilassa oleva murhaaja on luvannut paljastaa, mistä hänen murhaamiensa tyttöjen ruumiit löytyvät. Mutta Ruth Gallowayn pitää tutkia kalmot, ei kenenkään muun. Vain Ruth on tarpeeksi hyvä ja murhaaja tietää luissa näkyvän jälkiä, jotka todistavat hänet syyttömäksi. Nelsonia ahdistaa - onko vankilaan tuomittu murhaaja sittenkään syyllinen?

Tasaista Elly Griffiths -laatua taas yhden osan verran.

Elly Griffiths; Ruth Gallowayn joulu

 

Ruth Gallowayn joulu on lyhyt jouluinen pikkutarina siitä, mitä kuuluu Ruthin joulun valmisteluihin. Hauska lyhyt välipala, joka ei kuulu varsinaiseen Ruth Galloway-dekkarisarjaan. Valitsin tämän kirjan sovittaakseni sen viimeiseksi jääneeseen Helmet 23 -haasteen kohtaan: 32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet. Kukapa nyt ei joulusta haaveilisi!

Elizabeth Strout; Pikkukaupungin tyttö

 Jopas vain tykkäsin Pikkukaupungin tytöstä! Kirja on tarina yksinhuoltajaäidistä ja tyttärestä, Isabella ja Amy Goodrownista. Ja vähän myös muista pikkukaupungin tehtaan konttorintytöistä, jotka jakavat Isabellan sihteerintyön. Ja murrosikäisistä koulutytöistä, perheistä ja opettajista. Joku pamahtaa paksuksi, joku jätetään, yhdellä on sivusuhde, joku valehtelee koko menneisyytensä. On salaisuuksia ja puhumattomuutta. Kirja on todella lämminhenkinen ja oivaltava.

Helmet-haasteessa: 35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua

Lilja Sigurdardóttir; Verenpunainen meri

 

Verenpunainen meri eteni minulla jotenkin todella hitaasti äänikirjana, ehkä en todellakaan ole tullut ihan sinuiksi noiden äänikirjojen kanssa. Aina tuntuu, että jotain tarinasta jää kuulematta. Se on kuin kuuntelisi tarinaa: ei tarvitse ihan kaikkea kuulla, niin saa silti selvää tarinan juonesta. Mutta kirjaa lukiessa se ei riitä, vaan haluaa sisäistää kaikki sivulauseetkin ja pienimmät tarinan osaset.

Kirja alkaa siitä, kun liikemiehen vaimo on kadonnut, kidnapattu, ja hänestä esitetään lunnasvaatimus. Poliisiin ei tietenkään saa ottaa yhteyttä. Arora alkaa selvittää tapausta. Mutta ilman poliisia asiassa ei selvitä, Aroran ystävä poliisi Daniel saa valjastaa koko tiiminsä lopulta etsimään kadonnutta naista. 

Siviili-elämässään Arora etsii yhä myös Islantiin kadonnutta sisartaan. Äänikirjalla on puolensa: on valloittava kuunnella ääneen näitä islantilaisia henkilön- ja paikannimiä. 

Kristina Ohlsson; Jäänmurtaja

 Hovenäsetiin muuttaneen antiikkikauppiaan August Strindbergin tarina jatkuu. Augustin ja Maria-poliisin suhteesta on nyt tullut totta, kun Marian väkivaltainen ex-kumppani on joutunut vankilaan. Sieltä epätoivottu hyljätty sulho kuitenkin jatkaa pariskunnan vainoamista. Samalla poliisilla on meneillään kimurantti tutkinta, johon liittyy kaksi tuhopolton kohteeksi joutunutta ranta-aittaa. Toinen niistä on Augustin; toinen vanhuksen, joka tuntuu kadonneen. 

Christian Rönnbacka; Kostajan merkki

 Olipas hyvä osa Hautalehto-sarjaa. Tässä oli vauhtia ja jännitystä, joka sai suorastaan hengästyttämään. Hautalehto palaa Porvoon poliisiin ja kamppailee menneisyyden haamujen kanssa. Nimittäin rikollisjärjestö, jonka piti olla kuollut ja kuopattu ja jonka kanssa välien piti olla jo selvät, herääkin henkiin. Siellä vannotaan kostoa niin Hautalehdolle, kuin jokuselle muullekin poliisille. Sankarit joutuvat tähtäimeen ja autojakin räjäytellään. Kerrassaan hieno tarina ja todella vakuuttavaa kirjoittaja-työtä.

Viveca Sten; Kylmäävä kosto

 Kylmäävä kosto on kolmas osa Åren murhat -sarjaa, jossa Daniel Lindskog ja Hanna Ahlander ratkovat rikoksia. Tässä osassa hotellin sviitistä löytyy murhattuna nainen, joka on suunnitellut perustavansa loisteliaan tunturihotellin vuoristokaupunkiin. Kirjassa esitellään uhrille läheisiä henkilöitä, joista jokainen voisi osaltaan olla syyllinen. Osa on liikekumppaneita tai sukulaisia tai hotellin henkilökuntaa, jota on kohdeltu ylimielisesti. Helppolukuinen kirja, mutta ei ihan samaa tasoa, kuin sarjansa kaksi ensimmäistä.