Nele Neuhaus; Susihukka

16-vuotiaan tytön ruumis löytyy joesta, eikä kukaan kaipaa häntä eikä henkilöllisyydestä ole mitään tietoa. Aikaisemmista osista tutut poliisit Pia Kirchhoff ja Oliver von Bodenstein selvittävät väkivaltaista ja osin kuvottavaakin juttua. Susihukka on rankka ja tiukka dekkari, jossa uhreiksi joutuvat niin lapset kuin aikuisetkin. Pahan verkosto yltää syvälle ja korkealle. 

Pidin kirjasta. Neuhausit ovat ehkä perusdekkaria vähän väkivaltaisempia, mutta näiden taso on pysytellyt toistaiseksi ainakin korkealla.

Enni Mustonen; Lapsenpiika

Lapsenpiika on Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan toinen osa. Siinä missä Paimentytössä Ida vielä piikoi Östersundomin kartanossa ja Björkuddenissa Sakari Topeliuksen perheessä, Lapsenpiiassa hän jatkaa elämässä eteenpäin ja paimentaa Sibeliuksen perheen jälkikasvua Helsingissä. Oikeasta elämästä tutut (tai tuntemattomat) lapsikohtalot elävät traagisina kirjan sivuilla. Ja samoin tekee Idan oma elämä. Idasta onkin tullut oikein topakka neiti jo.

Pidän paljon tästä konseptista, jossa syrjästäkatsoja Ida avaa Suomen merkkihenkilöiden historiaa lukijalle. Osa on valmiiksi tuttua, osa ei ja monta kertaa on pitänyt googlettaa enemmän näiden merkkihenkilöiden perheenjäsenistä, elinvuosista tai asuinpaikoista. Yllättävän paljon on sitten kuitenkin sellaista tietoa, jonka olenkin näköjään aina tiennyt, mutta en vain tajunnut tietäneeni. Hyvin ne koulussa ovat meitä mukuloita opettaneet. Vai kuuluisikohan kehut äidilleni, joka on aina pitänyt suomalaisen taiteen ja taiteilijoiden elämäkertojen tuntemusta edes jonkinlaisena sivistyksellisenä mittarina.

L. M. Montgomery; Annan unelmavuodet

Anna elää unelmavuosiaan Nova Scotiassa ja opiskelee Redmondin yliopistossa opiskelijatovereidensa kanssa. Vanha tuttu lapsuudenystävä Gilbert on rakastunut Annaan, mutta Anna ei antaudu helpolla. Hän osoittaa mieluummin suosiotaan unelmiensa satuprinssille Roy Gardnerille. Viehko vanhanaikainen ja lämminhenkinen Annan tarina jatkuu. En ehkä lapsuudessani ja nuoruudessani päässyt näin pitkälle Anna-kirjoissa, joten luin tämän nyt ensimmäistä kertaa.

George R.R. Martin; Miekkamyrsky 2.

Miekkamyrskyn 1. osa oli mielestäni puuduttavan junnaava. Tässä sen 2. osassa sentään tapahtui taas jotain ihan uutta. Kaksi tärkeää henkilöä sai surmansa. Sekä tietenkin lukematon määrä muita sivuhenkilöitä, jotka on vetäisty mukaan Westerosin valtaistuinpeliin.
Saaga jatkuu...

Harlan Coben; Viaton

Viaton on samaa tasoa kuin aikaisemmin lukemanit Harlan Cobenin dekkarit. Ei ihan sitä ylintä jännäri-kastia, mutta kohtuullista luettavaa.
Kirjan päähenkilö on Matt Hunter, joka on nuoruudessaan surmannut ikätoverinsa vahingossa. Vankeusrangaistuksen kärsittyään hän on perustanut perheen ja haluaa elää tavallista nuhteetonta arkea vaimonsa kanssa. Mutta sitten Matt saa kännykkäänsä valokuvan, jossa hänen vaimonsa on hotellihuoneessa vieraan miehen seurassa. Matt ei tietenkään tiedä mitä ajatella.

Pierre Lemaitre; Verihäät

Voi pahus, olin kokonaan unohtanut lukeneeni tämän kirjan. En ainakaan löydä tekstiä tästä blogista, harmillista. Nyt kun yli puoli vuotta myöhässä kirjoitan tätä, niin enpä voi sanoa muistavani kirjasta paljoa. Sen muistan, etten pitänyt tästä juurikaan. Jotain vastenmielistä Verihäissä oli. Kirja oli pelkkää huijausta alusta loppuun. Kirjassa yksi huijasi yhtä ja toinen toista ja kirjailija vielä lukijaakin. Oli muistaakseni aika kärsimystä saada tämä loppuun.

Mari Jungstedt; Toiset kasvot

Toiset kasvot -romaanissa Anders Knutas saa tutkittavakseen perheenisän murhan, joka näyttää selvältä seksimurhalta. Murhaajalla on omat motiivinsa, jotka juontavat juurensa menneestä.
Omassa siviilielämässään Knutas seurustelee kollegansa Karinin kanssa. Pitkästä aikaa hän tapaa myös tanskalaisen ex-vaimonsa Linen.
Kelpo dekkari jälleen kerran.

Kate Atkinson; Kaikkein vähäpätöisin asia

Ex-poliisi Jackson Brodie -tarina. Sellainen ihan hölmistyttävä, jossa ihan pienestä sattumasta kasvaa suurempi ja monimutkaisempi ja yksi johtaa toiseen ja sitten kolmanteen. En ihan täysillä pitänyt, osittain oli vähän ärsyttäväkin, mutta ihan mukiinmenevä.
Tarina alkaa pienestä autokolarista, joka sitten alkaa kasvaa joksikin ihan toiseksi tapahtumavyyhdiksi.