Lapsenpiika on Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita
-sarjan toinen osa. Siinä missä Paimentytössä Ida vielä piikoi Östersundomin
kartanossa ja Björkuddenissa Sakari Topeliuksen perheessä, Lapsenpiiassa hän
jatkaa elämässä eteenpäin ja paimentaa Sibeliuksen perheen jälkikasvua Helsingissä.
Oikeasta elämästä tutut (tai tuntemattomat) lapsikohtalot elävät traagisina kirjan
sivuilla. Ja samoin tekee Idan oma elämä. Idasta onkin tullut oikein topakka neiti jo.
Pidän paljon tästä konseptista, jossa syrjästäkatsoja Ida
avaa Suomen merkkihenkilöiden historiaa lukijalle. Osa on valmiiksi tuttua, osa
ei ja monta kertaa on pitänyt googlettaa enemmän näiden merkkihenkilöiden
perheenjäsenistä, elinvuosista tai asuinpaikoista. Yllättävän paljon on sitten
kuitenkin sellaista tietoa, jonka olenkin näköjään aina tiennyt, mutta en vain
tajunnut tietäneeni. Hyvin ne koulussa ovat meitä mukuloita opettaneet. Vai
kuuluisikohan kehut äidilleni, joka on aina pitänyt suomalaisen taiteen ja
taiteilijoiden elämäkertojen tuntemusta edes jonkinlaisena sivistyksellisenä
mittarina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti