Annamari Marttinen; Törmäys

Traaginen, koskettava, herkkä ja hiipivä Törmäys kertoo siitä, mitä tapahtuu liikenneonnettomuuden jälkeen. Voisiko aika pysähtyä, kelautua pari sekuntia takaisin. Voisiko käydä jotenkin toisin?

Aamu ei huomaa polkupyörää, joka lähestyy kovaa vauhtia suojatietä. Pyörän päällä on kaksi nuorta, Miro kuljettaa tarakalla Nadjaa. Nadjan äiti odottaa tytärtään, on kiire kampaajalle. Kaikki ne muutamat sekunnit ennen törmäystä, joka muuttaa elämän suuntaa ja koko maailman suuntaa. Kuin biljardipallot, jotka napsahtelevat toisiinsa ja saavat uusia suuntia pienten ohimenevien hipaisujen seurauksena. Sitten suru ja kauhu, menetys, epätoivo.

Tämä kirja sai itkemään. Miro oli suosikki-henkilöni. Häntä kävi niin sääliksi. Olen pitänyt kamalasti Annamari Marttisen aikaisemmista kirjoista ja tämä oli tavattoman taitavasti kirjoitettu tämäkin.

En keksi tälle kirjalle mitään muuta Helmet 2019 -kategoriaa kuin 18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja. Tämä sopisi kyllä myös kirjaksi, jossa on kaksoset, mutta siihen minulla on jo kirja.

Lee Child; Linnoitus

Olen aikaisemmin lukenut vain yhden Lee Childin kirjan, mutta kun näitä tuntuu olevan aika lukemattomia määriä, niin aina välillä voi vetäistä välipalaksi tällaisen suoraviivaisen miehisen toimintaromaanin Jack Reacherista, ex-ammattisotilaasta, joka ampuu tohjoksi vihollisten päät ja niittaa pahikset vaikka paljain käsin.

Linnoituksessa Reacher ja Holly Johnsson kidnapataan. Pahikset edustavat uutta uljasta maailmaa, joka on päättänyt sanoutua irti Yhdysvaltojen ikeestä ja muodostaa oman valtion. Panttivangilla he aikovat kiristää Yhdysvaltoja saamaan haluamansa, sillä Holly ei ole kuka tahansa kansalainen ja toiveet sen puolesta, että Valkoinen talo taipuu, ovat suuret. Hänestä huolestutaan erittäin korkeilla palleilla.

Pidin kirjasta kohtalaisesti, tai ehkä vähän vähemmin. Aika ajoin katselin haikeana hyllyni muihin puoleen tusinaan kirjaan, mutta sinnikkäästi läpi. Olihan tässä sentään juoni, jonka selvittäminen kiinnosti.

Mielenkiintoinen seikka: kun Reacher haastettiin ampumakilpailuun pahis-tyypin kanssa, kirjassa kuvaillaan kaksi aukeamaa siitä, mitä tapahtuu, ennen kuin Reacher painaa liipaisinta. Kahden aukeaman verran kerrotaan aseesta ja sen ammuksista, niiden valmistustavoista, iskuvoimasta, tuulenvastuksesta, maan vetovoimasta, maan kuoren kaartevuudesta, hengityksen ja sydämen lyöntien vaikutuksesta siihen, mihin tarkka-ampujan luoti osuu. Lopulta Reacher laskee juuri oikean ajan kahden sydämenlyönnin välistä sen hetken, jolloin osuu maaliinsa.

Mietin ja mietin ja mietin, mihin Helmet-haasteen kohtaan tämä kävisi ja tadaa! Oikea kohta on 42. Kirjailijan nimi miellyttää sinua. Siis ajatelkaa nyt: Lee Child. Sehän on sointuva, hauska ja maistuu suussa piparmintulta.

George R. R. Martin; Korppien kestit

Korppien kestit on Tulen ja jään laulun neljäs osa. Kolmas osa oli kaksiosainen ja varsinkin sen ensimmäisen osan aikana muistelen kyllästyneeni siihen, ettei mitään tapahdu. Toisessa puoliskossa parani vähän. Tämä neljäs osa oli sitten jo vauhdikkaampi, vaikkakin yhtä harhailua pitkin Westerosia.

Mutta täytyy sanoa, että aikamoisen urotyön George R.R. Martin on tehnyt, kun on jaksanut kirjoittaa näin pitkän kirjasarjan valtaistuinpelistä, jossa ei oikeastaan tapahdu mitään muuta, kuin juonitellaan, taistellaan, matkataan paikasta toiseen, kuollaan ja valloitetaan linnoituksia. Kyllähän tämän voisi, ja joku toinen kirjailija ehkä tekisikin niin, kutistaa ainakin puoleen, eikä juoni kärsisi siitä mitenkään.

Sarja jatkuu edelleen raakana, rujona ja ahdistavana, seksistisenä ja väkivaltaisena. Eniten inhoan sitä, miten nännien leikkelemistä miekoilla ja tikareilla kuvataan niin kovin paljon. Niin miesten kuin naistenkin. Raiskauksia itsessään kirjassa ei tapahdu paljon, mutta niistä puhutaaan koko ajan. Kuvaillaan, kerrotaan, muistellaan ja suunnitellaan. Aivan kuin joku teinipojan märkä päiväuni. Edelleen ihmettelen, minkälainen mies kirjoittaja on.

Ilahduttavia ja positiivisia puolia taas on kirjan henkilöiden keskinäinen dialogi, jossa usein esiintyy pikkuilkeää osuvaa sanailua, vinoilua ja irvailua. Ja näppäriä huomioita. Mielestäni sitä oli tässä kirjassa enemmin kuin aikaisemmissa.

Korppien kestit valitsin Helmet-lukuhaasteen kohtaan 29. Kirjassa nähdään unia. Tässä unia näkivät ainakin Cersei, Jaime ja Arya. Painajaisia tietenkin.