Korppien kestit on Tulen ja jään laulun neljäs osa. Kolmas
osa oli kaksiosainen ja varsinkin sen ensimmäisen osan aikana muistelen
kyllästyneeni siihen, ettei mitään tapahdu. Toisessa puoliskossa parani vähän.
Tämä neljäs osa oli sitten jo vauhdikkaampi, vaikkakin yhtä harhailua pitkin Westerosia.
Mutta täytyy sanoa, että aikamoisen urotyön George R.R. Martin on tehnyt,
kun on jaksanut kirjoittaa näin pitkän kirjasarjan valtaistuinpelistä, jossa ei
oikeastaan tapahdu mitään muuta, kuin juonitellaan, taistellaan, matkataan paikasta
toiseen, kuollaan ja valloitetaan linnoituksia. Kyllähän tämän voisi, ja joku
toinen kirjailija ehkä tekisikin niin, kutistaa ainakin puoleen, eikä juoni
kärsisi siitä mitenkään.
Sarja jatkuu edelleen raakana, rujona ja ahdistavana,
seksistisenä ja väkivaltaisena. Eniten inhoan sitä, miten nännien leikkelemistä
miekoilla ja tikareilla kuvataan niin kovin paljon. Niin miesten kuin
naistenkin. Raiskauksia itsessään kirjassa ei tapahdu paljon, mutta niistä
puhutaaan koko ajan. Kuvaillaan, kerrotaan, muistellaan ja suunnitellaan. Aivan
kuin joku teinipojan märkä päiväuni. Edelleen ihmettelen, minkälainen mies
kirjoittaja on.
Ilahduttavia ja positiivisia puolia taas on kirjan
henkilöiden keskinäinen dialogi, jossa usein esiintyy pikkuilkeää osuvaa sanailua,
vinoilua ja irvailua. Ja näppäriä huomioita. Mielestäni sitä oli tässä kirjassa
enemmin kuin aikaisemmissa.
Korppien kestit valitsin Helmet-lukuhaasteen kohtaan 29.
Kirjassa nähdään unia. Tässä unia näkivät ainakin Cersei, Jaime ja Arya. Painajaisia
tietenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti