Enni Mustonen; Yllätysperintö

Olen ennenkin ihmetellyt, miten nämä Enni Mustosen kirjat voivat olla samaan aikaan näin järjettömän yksinkertaisia ja kiehtovia. On tämä vaan joku ihan kumma yhdistelmä. Sitä voisi kuvitella, ettei näin naiivia tekstiä kestä lukea ja pysyä järjissään. Vaan ei, kun tätä ahmii ihan hullun lailla niin kuin addikti suklaata. Lisää on saatava ja mahdollisimman nopeasti ja paljon. Voi herkku!

Yllätysperinnössä eletään maalla. Hoidetaan lehmiä, tuskaillaan EU-rahoituskiemuroiden kanssa ja samalla etsitään Sitä Oikeaa. Sen Oikean etsiminen on minulle ollut aina ehdoton turn off, mutta jostain syystä näissä Mustosen kirjoissa sekin on kirjoitettu niin viehkeästi (joskin kaikki kirjat toistaa suunnilleen sitä samaa –mitä hiton väliä, jos konsepti toimii =)), että en voi muuta kuin heittäytyä mukaan. Kaikki oikeat mutkat on suorittu valmiiksi pois tieltä, Yllätysperintö pitää lukea niin pinnallisesti, kuin kirjaa vain voi. Aivan ihanaa! Tämä voisi olla jotain toffee-suklaata, joka syödään loppuun alta aikayksikön.

Erikoisesti plussaa lehmille ja maaseudulle.