Hiljainen tyttö oli minusta parempi kuin monet
aikaisemmat Gerritsenit, joskin niiden lukemisesta on jo niin kauan aikaa, että
en tiedä miltä ne minusta nyt tuntuisivat. Voihan olla niinkin, että maku
muuttuu. Mutta Hiljaista tyttöä lukiessa pysyin mukavasti kärryillä koko ajan,
eikä tämä ollut sellaista pitkäveteistä hapuilua, kuin joskus =). Ja oikeastaan tässä oli ihan yllättäviäkin
käänteitä enkä olisi osannut arvata tarinaa ennalta. Tämä kaikki siitä huolimatta, että kirja sijoittui paljolti Chinatowniin ja käsitteli aasialaisia taistelulajeja ja -välineitä ja mentaliteettia.Ne eivät ole minun maailmaani eikä mielenkiintoni kohteita. Ja silti pidin tästä kirjasta.
Seuraavaksi pitääkin
sitten etsiä käsiin Jääkylmä, joka on tätä edeltävä romaani. Harmillisesti se
on jäänyt välistä pois ja tässä muutaman kerran viitattiin siihen. Eihän se iso
haittatekijä ole, mutta kuitenkin.
Minä luin juuri tuon Jääkylmän, se oli ensimmäinen Gerritseni. Ihan kelpoa luettavaa, vaikkakaan en mitenkään hurmaantunut. Siskoni tosin vakuutti, että kannattaa lukea joku toinenkin Gerritsen, ja aion kyllä. =D
VastaaPoistaJoo on noi gerritsenit kyllä aika taattua tavaraa. Helppo lukea, ei herätä kauheita tunnemyrskyjä... oikeen sellaista ajatusten nollausta.
PoistaMinä aion juuri logata kirjastoon ja katsoa, että olisiko Hiljainen tyttö jossain lähistöllä vapaana ja mennä sinne palauttamaan taas myöhässä olevat kirjani.
VastaaPoistaOnnea etsintäreissulle =)
Poista