Kathy Reichs; Luita ja tuhkaa

Luita ja tuhkaa on varmasti yksi Kathy Reichsin parhaita jännäreitä. Tämä  oli vakuuttavampi ja jotenkin lämpimämpi kuin aikaisemmat. Temperance Brennan tuntui inhimillisemmältä ja sielukkaammalta. Vieläkin näistä on minussa läsnä jokin sellainen kuiva asiallisuus ja ranskankielisillä nimillä kikkaillaan niin paljon, että se vaikeuttaa lukemista. Tämä kikkailu on kyllä selkeästi ironista ja huvittunutta, lukija voi hymähdellä niille alentuvasti.
Osittain aihe oli tällä kertaa rankka, alaikäisten tyttöjen houkuttelu tanssibisnekseen..., kaikkihan me tiedeteään miten tämä homma menee.
Historiallisesta aspektista paljon plussaa. Sekä Tempe Brennanin omista lapsuudenmuistoista että historiankirjoihin merkityistä tapahtumista. On aina kiva, kun löytää kirjasta jonkin sellaisen aiheen, johon itse on tutustunut aikaisemmin. Olen ollut aikaisemmin kovin kiinnostunut kirjassa esiintyvän taudin historiasta, lähinnä kyllä Suomessa, mutta kovin vaikuttava menneisyys sillä on.

Edelleenkään en muuten tiedä, miten kirjailijan sukunimi tulisi lausua?  Riks, Richs, Raihs, Raiks?