Valkoinen naarasleijona oli neljäs Kurt Wallander –dekkari,
jonka sain käsiini, mutta oikeassa järjestyksessä tämä oli jostain sieltä
sarjan keskeltä. Tykkäsin ehkä enemmän niistä kolmesta muusta, jotka luin jo
aikaisemmin. Valkoisessa naarasleijonassa kuljetetaan juonta toisaalta Etelä-Afrikassa
ja toisaalta Ruotsissa. Etelä-Afrikan osio rakentuu salamurhan suunnitteluun,
rotusortoon, buureihin ja Mandelaan. Ja suoraan sanottuna minua ei voisi
vähempää kiinnostaa. En ole ollenkaan Afrikka-henkinen ihminen enkä edes tykkää
lukea rotuerottelusta, mustista ihmisistä ja kaikesta sellaisesta kurjasta. Tämä kirja kantoi siis
pelkästään Ruotsi-osuudellaan. Onneksi Wallander kompensoi hyvin. Tietenkin
nämä kaksi eri maailmaa nivoutui sitten toisiinsa Wallanderin tutkimuksissa.
Luin tätä kirjaa varmaan viikon ja viimeisiä kymmeniä
sivuja hartaasti monta päivää niitäkin. Huh, mikä urakka selvitä tästä.
Ai kauhee, en kestä kun voit tuosta noin vaikea lukea kirjasarjoja "väärässä" järjestyksessä ;DD Minusta ei sellaiseen olisi.
VastaaPoistaTiedätkö; en mäkään kestä =). Tämä oikeesti riepoo mun sydäntä, mutta kun en saa niitä oikeessa järjestyksessä kirjastosta käsiini. Ja minua myös muuten riepoo sellainen, kun kuulen jonkun toisen lukevan "väärässä järjestyksessä", hih, mistähän tämäkin oikein kertoo =)=).
PoistaMiten erilaisia olemmekaan lukijoina ;) Mulle tämä oli nääs Wallandereista se paras!
VastaaPoistaOho!! ERilaisuus on siis rikkaus.
Poista