Laura Honkasalo; Eropaperit

Eropaperit oli aika ahdistava lukukokemus aiheensa takia. Niin erikoista kuin onkin, niin lähipiirissäni ei ole tapahtunut juurikaan avioeroa, ei omien vanhempieni, ei minun eikä lähimpien ystävieni. Niinpä koko eroprosessi on minulle vieras. En oikeasti voi tietää, minkälaisia ajatuksia ja minkälaista surua se mahtaa ihmisessä herättää. Siksi en osaa sanoa, miten totuudenmukaisesti avioeroa tässä kirjassa kuvattiin. Ulkopuolisena ja asiaa tuntemattomana tekisi mieleni kysyä, että voiko ero ihan oikeasti olla näin kamalaa? Voiko ihmiset, jotka ovat äsken rakastaneet toisiaan, olla tosiaan näin sotajalalla toisiaan kohtaan. Eivätkö aikuiset ihmiset osaa käyttäytyä. Käsittämätöntä.

Tämä oli hyvin kirjoitettu kirja, kieli oli muutamissa paikoissa tosi nerokasta ja kekseliästä, mutta oli tätä kyllä vähän pitkittämällä pitkitettykin. Kirjassa oli kuin monta tarinaa, oli nuoret rakastuvat -teema, anoppi-miniä -teema, avioeroteema ja sitten se kaikkein karmivin: lapsiraukat heittopusseina avioeron pelinappuloina -teema. Tästä olisi oikeastaan voinut kirjoittaa kaksikin erilaista kirjaa. Anoppi-teemasta olisi tullu hyvä oma kirjansa. Mutta en voi muuta kuin sanoa, että hirveää miten törkeästi lapsia voi kohdella. Hiukset nousivat pystyyn ja hoin mielessäni, että eihän tuollaista voi olla. Isän uusi vaimo on kuin noita. Paha paha noita, josta ei mitään hyvää sanottavaa. Lapsi-raukat!