Heh heh, taas näitä romanttisia hömppäromaaneita. Yleensä nämä ovat kauhean viihdyttäviä, kuin makeaa jälkiruokaa, jota ei malta käsistään päästää. Sininen daalia ei uponnut ihan yhtä hyvin, vaikka kirjassa oli oma erityisviehätyksensä; Harperien sukukummitus. Kummistukirjoja en olekaan aikoihin lukenut. Tai en juuri koskaan. Yliluonnolliset aiheet eivät ole minua varten. Silti tässä kirjassa kummitus oli melkein parasta antia. Muuten sitä yhtä ja samaa pariutumisriittiä kannesta kanteen yltiöhehkutettuine lempimisineen.
Kansikuva on aivan järkyttävä, en voi sietää tuollaisia.
Vasta seuraavalla kirjastokäynnillä totesin, että Sininen daalia onkin ensimmäinen osa puutarhatrilogiaa, jonka seuraavat osat ovat Musta ruusu ja Punainen lilja. Mielenkiintoinen sarja, onpahan hakemalla haettu aihe. Täytyy jatkaa sarja loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti