Tumman veden päällä oli yksi viime vuoden parhaimpia lukemiani kirjoja. Se kertoi Peter Franzenin, pikku-"Peten", lapsuudesta ennen kouluikää.
Samoilla silmillä jatkaa Peten tarinaa kouluikäisenä ja murrosikäisen pojan näkökulmasta. Kirja oli hyvä, mutta vain sitä, ei enää häikäisevä ja taianomaisen koukuttava, kuten ensimmäinen osansa. Ja mikä valitettavinta; kirja oli myös tosi lyhyt. En enää löytänyt ajasta niin paljon tuttuuksia, joita kuului minun nuoruuteeni ja joita Tumman veden päällä -romaanista löysin ilahtuen. Toki vieläkin elin Peten discoilut ja salaa viinan maiselut melkein kuin omat nuoruuden päivät. Kaikesta huolimatta Peter Franzen on yllättänyt minut positiivisesti ja katselen tuota hahmoa nykyään eri silmin kuin ennen.
Tämä oli kyllä pettymys esikoisen jälkeen, täytyy tunnustaa, että jätin kesken.
VastaaPoistaJep, vähän oli pettymys. Eka osa oli niin hieno, että jotenkin sitä olisi kaivannut lisää.
Poista