perjantai 14. maaliskuuta 2014

Carita Forsgren; Jänistanssi



Vielä vähän vakuuttavammin ja vakavasti otettavammin kirjoitettuna tämä lähestyisi jo Karim Fossumin tai Inger Frimanssonin trillereitä, eli aineksia on.
Jänistanssissa eletään animaatiota tekevässä firmassa, jonka osapuolet vuoroin kertovat tarinaansa. Päähenkilö on kuitenkin Tiia. Tiia seurustelee ensin Samulin kanssa, sitten seurustelusuhteet muuttuvat ja jokaisella on oma näkemyksensä suhteiden sekamelskassa. Minusta tässä on mielenkiintoisesti saatu sama asia kuvatuksi eri ihmisten kantilta ihan erilaiseksi. Juuri niin kuin se on oikeassakin elämässä. Kaikilla asioilla on monta eri puolta. Tuntematon ahdistelija kiusaa Tiiaa ja se johtaa lopulta tekoihin, joista lukijallekaan ei kerrota ihan kaikkea, mitä oikeasti tapahtui. Jännittävää ja vähän piinaavaa. Kieli on hyvää, mielellään tällaista lukee.
En ole ihan täysin kotonani tässä nuoren menestyvän animaatioita tekevän porukan maailmassa, se vähän vieraannutti aiheesta. Aika positiivinen lukuelämys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti