Tässä Pendergastissa ei ollut tippaakaan huumoria eikä
kirja muutenkaan yltänyt ihan aikaisempien Pendergastien tasolle, mutta hyvin
tämänkin parissa viihtyi. Puikoissa jatkoi komisario D’Agosta, joka todisti
edellisessä kirjassa (Tulikivi) FBI-agentti Pendergastin kuolemaa. Veljensä
vartijassa D’Agosta toteaa, että huhu Pendergastin kuolemasta on vahvasti
liioiteltu, sillä tämän veli, Diogenes, on rientänyt apuun viime hetkellä. Muutoin
Diogenes ennemminkin kylvää kuolemaa, kuin pelastaa pulasta. Tähtäimessä on Alosiyus
Pendergastin kaikki läheiset. Mikä onkaan saanut mielen kieroutumaan niin.
Tarina ei pääty vielä tähän kirjaan. Mitähän mukavaa
jatkossa Pendergastin veljeksille keksitään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti