Riikka Pulkkisen Totta –romaania luin pitkään ja
kitkutellen. Alku kului ihmetellessä, että mitä tämä nyt on, keskivaiheessa se
pääsi vauhtiin, mutta lopussa vähän lässähti. Pulkkinen kirjoittaa kauniisti ja
todella sievästi. Minulle jäi jotenkin tämän kirjan tarkoitus hämärän peittoon.
Ja vähän tuli mieleen myös Kluunin romaani Vaimo kävi lääkärissä. Siitä
pidin tosin paljon enemmin. Tämä ei ollut yhtä vaikuttava. Ei oikeastaan
vaikuttava ollenkaan, tämä oli rauhallinen ja tasainen tarina. Pidin
Pulkkisen Rajasta enemmin ja aion lukea lisää Pulkkista toki, sen verran hyvän
vaikutuksen olen nyt saanut kuitenkin tästä kirjoittajasta.
Tykkäsin Totasta enkä ole vielä muuta Pulkkiselta lukenutkaan. Moni on kyllä sanonut, että piti Rajasta enemmän, joten jännä nähdä miten oma makuni asettuu. Pitäis tosin saada se Raja ensin hyppysiin. :)
VastaaPoistaSuomesta löytyy älyttömästi tällaisia kauhean eleettömiä naiskirjalijoita, jotka oikeasti on hyviä, mutta heistä ei kuule mistään! Joskus sanomalehdessä kirjan ilmestymisen aikaan artikkeli, mutta ei muuta. Jostain Sofia Oksasesta sen sijaan jaksetaan jauhaa, vaikka nämä melkein kaikki muut hakkaa Oksasen ihan mennen tullen.
PoistaTäytyy sanoa, että aloitin mutta en millään ilveellä jaksanut loppuun. Yksi harvoja keskenjääneitä.
VastaaPoistaJoo tää ei ehkä ollut mitenkään vakuuttava. Jospa muut Pulkkiset olisi sitten parempia...
Poista