Elävien kirjoihin on nähty elokuvanakin nimellä 8-pallo,
mutta en tiennyt sitä ennen kuin olin lukenut romaanin. Onneksi en koskaan
nähnyt elokuvaa koska a) en kestä näin rankkoja tarinoita (ehkä – enhän siis
ole nähnyt sitä elokuvaa?) b) kirjat ovat aina parempia kuin niistä tehdyt
elokuvat.
Ja tämä oli todella hyvä kirja, mutta kamalan rankka enkä
ole ihan sinut näiden huumetarinoiden kanssa. Mukana on pieni työperäinen rasite.
On liian totta ja liian kovaa, miten vankilasta
vapautuvalla ex-huumeidenkäyttäjällä on todennäköisin tulevaisuus liukua
takaisin huume- ja rikospiireihin (olenko vähän kyyninen, no olen). On liian totta, että tämmöisen vauva otetaan todennäköisesti huostaan
ennemmin tai myöhemmin. Ja on ihan liian totta, että osaa ihmisistä ei mitkään
keinot pure. Se on niin surullista.
Hyvä kirja, kyllä. Pidän siitä, että kaikissa dekkareissa
ei seikkaile jo vuosikausia ansiokkaasti töitä tehnyt kaikkivoipa rikosetsivä,
vaan tilaa annetaan myös aloitteleville ja epävarmoille poliisihahmoille.
Sellaisille, jotka itse vielä opettelevat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti