Antti Tuomainen; Parantaja

Böyh. Ei. Ei nyt vaan millään. Olisin jättänyt tämän kesken ilman muuta, jos kotona olisi ollut yhtään mitään muuta luettavaa, mutta nyt oli jatkettava loppuun. En pitänyt tästä ollenkaan. Kirja sijoittuu tulevaisuuden Helsinkiin jonkinlaisten luonnonkatastrofien aikaan, jolloin ilmastonmuutos on tehnyt kaupungista tulvivan. Vettä sataa, talot ja kaupunginosat autioituu, sähköä saadaan enää hetkittäin ja vesi on vallannut asuntojen kellaritilat. Tiet sortuvat pakenevan soran takia. Liiketilojen ikkunoissa mainostetaan 95 %:n alennusmyyntejä, mutta kukaan ei osta mitään. Ihmisiä pahoinpidellään ja ryöstetään, poliisi ei ehdi mitään ja yksityiset vartiointiliikkeet elävät kukoistustaan. Tästä lähdetään. Kuulostaa tosi vastenmieliseltä, hrr…

Päähenkilö on runoilija Tapani, jonka toimittaja-vaimo on kadonnut. Tapani käy kirjan mittaisen matkan etsiessään vaimoaan. Eli kaipa tässä oli jonkinlainen jännityskertomuskin mukana. Mutta ei. Siis aivan kamalaa. Ja sekin vielä, että ihmisistä sanottiin se eikä hän. Jotenkin niin halpaa.